torstai 10. lokakuuta 2013

 Viuhti on vauhdikas mekkolapsi ja mekkokin voi vaihtua vauhdikkaasti päivän aikana useaan kertaan. Tähän mekkoon olin itse hyvin tyytyväinen, tuli juuri sellainen kuin ajattelin. Lapsi kieltäytyi pukemasta sitä ylleen, joten otin kuvan henkarilla olevasta mekosta ja mietin että kenelle sen antaisin. Työtunteja oli kulunut jokunen.
 

Pari viikkoa mekko roikkui kaapissa, kun se eräänä päivänä päätyi päälle ihan yllättäen. Sen jälkeen sitä käytettiin lähes päivittäin, annoin pitää arkimekkona ja pidettiin sitä mökilläkin päällä. Ihanaa että mekko oli sopiva ja kangas riittävän pehmeää ja laskeutuvaa. Lämpöisinä kesäpäivinä ihan täydellinen vaate siis. Nyt syksyn tullen sitä ei ole enää pidetty jostain syystä, tai ei mistään syystä. Tiedä tuota.

Mekon kaava on Mekkotehdas -kirjan Orelma, bambikuva taisi olla sieltä myös. Puu ja perhoset omaa käsialaa. Huomasin että minun pitää hankkia liimaharsoa. Kaksipuoleinen tukikangas toimii hyvin kun aplikaatiossa on vain yksi kerros, mutta jo puussa kuvasta tuli tönkömpi. Taustalla pidän aplikoidessa aina irtirevittävää tukikangasta (ns. kirjontatuki), loistokeksintö.
 

Jostain syystä pidän tuosta kauluksesta hyvin paljon, vaikka halkiota ei ehkä tarvittaisi ollenkaan. Ainakin se voisi olla lyhyempi. Tällaista ohutta, laskeutuvaa ja sopivasti kuvioitua mekkokangasta ei muuten ole ihan helppo löytää, toisinaan palalaatikoiden äärellä onnistaa. Tämä yksilö tosin odotti useamman vuoden kaapissa kohtaloaan.


Tiuhti aloitti eskarissa, ja ohjeiden mukaan piti penaali olla jokaisella oma. Hevosista innostuneelle lapselle aplikoin heppakankaasta kuvat pussukan kylkeen ja niin tuli penaalista "maailman paras". On se kyllä omaankin silmään miellyttävämpi kuin moni kaupan penaali, joten kiva että kelpasi. :)

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

[tähän jotain löpinää blogin hiljaiselosta ja siitä että elossa ollaan...]

Iloiset varpaat iloisissa sukissa, varret rutussa ja näköjään toisessa jalassa sukka vähän kierteelläkin. Neuloin itselleni sukat langasta jota molemmat lapseni katsoivat kaihoten. Mutta se oli mun. Mun. Mun. Nih. Värjäsin sen jo ennen kummankaan muksun olemassaoloa. Neuloin yhden pitkävartisen polvekeraitasukankin. Se oli kaunis mutta huono, ei saanut kaveria. Muutamaa vuotta myöhemmin purin sukan ja laitoin langan kerälle takaisin. Kaappiin. Syksyn tullen sukkatarve on akuutti, kaikista villasukista olen kuluttanut pohjat puhki. Otin luennolle mukaan puikot ja kerän ja tein ekan terän.
 
 
Kärjestä aloittaen siis tein nämä, halusin käyttää langan kokonaan. Vartta siis sen verran kuin lankaa riitti, alkuun ajatuksena olikin pitkävartiset sukat. Ruttuvartisina nämä kuitenkin tuntuvat kivemmilta ja omemmilta. Olen kineettinen oppija, käteni tarvitsevat jatkuvasti tekemistä kun aivot prosessoivat uutta. Tenttikirja siis liimapuristimilla kiinni keittokirjatelineeseen (joka pitäisi muuten ergonomian kannalta olla jokaisen opiskelijan perusvaruste) ja neule kätösiin. Helppoa, sileää ja perusjoustinta voi hyvin tehdä sen kummemmin katsomatta käsiin. Sellaisia neuleita saattaa tänä syksynä valmistua useampikin.

Varren pituus on 30cm, lankaa meni n. 50g/sukka. En tiedä mitä lankaa se on, voi olla Gjestalin Maijaa, kool aideilla värjättynä, silloin kun se oli muotia ja hauskaa. Hauskaa se saattaisi kyllä olla edelleen, mutta sitä hajua en muistele lämmöllä. Puikot 3mm ja silmukoita teräosassa 12/puikko. Varressa silmukoita on yhteensä neljä enempi, lisäykset tehty sielän osan loppupäässä.