Pipo pienelle

No nyt on jo ainakin pipo kylmemmille keleille tuolle pikkuneidille.
Ohje: Suvi-Tuuli
Lanka: Wool, se vanha merinovillainen, kaksinkertaisena
Puikot: 4mm (alareunassa 3,5mm)
Muuta: Ohje on 43-45cm päälle, mutta paksummalla langalla tuli samalla silmukkamäärällä ihan sopiva, Liljan py on nyt 46cm, ja tuossa on vähän vielä varaa kasvaa ja tilaa kypärämyssylle. (Tuo nappi on muuten melkein saman värinen kuin pipo, mutta otti salamasta itseensä aikalailla, ilman salamaa taas väri oli ihan väärä, siniharmaa)

Malli on tosi hyvä, suojaa otsan, korvat ja niskan. Ja tarkoituksella tein piposta vähän tiiviimmän, ei tuule ihan niin vaan läpi. :) Solmun sijaan myssy kiinnitetään napilla, Lilja ei pidä nauhoista ja solmuista leuan alla. Julkaisukelpoista kuvaa ei kuumeisen pienen tytön päästä pipon kera nyt saanut.

Velouria minullekin

Ei oikeus velouriin voi olla vaan lapsilla, eihän? Sitähän minäkin.

Suklaisen ruskea puuvillavelour muuntui minulle housuiksi eilen illalla. Kaava on Ottobre design woman 2/2008 -lehdestä, jazz-housun nimellä. Muokkasin kaavaa jonkinverran, jätin taskun pois, lyhensin lahkeita ja lisäsin löysän resorin lahkeensuihin. Lisäsin myös tilaa ei-vielä-kokonaan-hävinneelle mahalle, kun kaava tuntui ahtaalta.

No, lisätystä tilasta nipistin pois puolet sovitusvaiheessa ennen vyötäröresoria, ja yhden päivän käytön jälkeen totesin että se toinen puolikin oli turhaa, kyllä ne ylhäällä pysyy, mutta sopisi ilmankin.

Tää tykkää, tarvii varmaan toisetkin. ;) M tilasi itselleen myös.

Pinkki Paganiini

Toisessa neliöliinassa mitat tulikin sitten aikalailla kuntoon. Mutta harjoituskappale tämäkin. :/

Paneelissa kankaana (molemmin puolin) Vallilan Paganiini - mun puolella kukkasia ja tintti ja miehen puolella mustavalkoisena viulun piirteitä. Olkaimissa ja tukikankaina valkoinen pellava kaapin kätköistä. Pellava oli yllättävän haasteellinen ommeltava - ohuutensa vuoksi jousti turhan paljon ja ompelujälki ei ole paras mahdollinen. Kangasta tarvitsi käyttää myös useampi kerros, jotta olisi tarpeeksi tukeva.

Oma haasteensa oli myös siinä että tein liinasta käännettävän, mutta olkainten kiinnitystikkauksia en halunnut näkyviin lainkaan. Ihan en ole tyytyväinen kaikkiin ratkaisuihin, mutta turvallisuudesta ei tingitty. Ärsyttävän paljon tuli myös pieniä virheitä, mutta niitäpä en kerrokaan, koska en usko että niitä muut edes huomaisi. Oma rima on näköjään laskettu. Huokaus.

Unituki on hupun muotoinen, kiinnitys on vielä laittamatta, mutta noihin leveisiin nauhoihin tulee nepit ja olkaimiin tulee lenkit jonka nauha kiertää. Unituen suunnittelu kääntöliinalle oli myös haasteellinen, mutta tähän ratkaisuun olen tyytyväinen. Unituessa on kasvuvaraa toivottavasti sopivasti.

Tässä vielä kuva Liinasta M:n päällä. M tykkää kovasti, taitaa olla enemmän hänen liinansa. Liljakin näyttäisi viihtyvän, kerran ollaan jo lenkillä käyty niin että tyttö oli isin kyydissä - siihen ei ole aiemmin suostunut, mutta nyt viihtyi hyvin!

Liian isoa ja liian pientä

Kädentaitomessuilta ostettu käsinvärjätty 100%villalanka muuttui villahousuiksi tiuhtis-ohjeella. Tosin jouduin muokkaamaan ohjetta vähän, kun lanka uhaksi loppua kesken. Ja sittenhän ne housut jäi pieneksi. Kertaalleen on käytetty, suoraan puikoilta, hyvin toimi ilman lanoliinitusta, mutta ei oo kivan näköistä kun on niin pienet. Äh. Myydäkö vaiko säästää? Väri on kauniin vihreä, jos ei anna pienen camo-efektin häiritä silmää. ;)

Liljalle on 74cm osto-vaatteet jäämässä pieneksi, joten siitä voisi päätellä että 80cm on oikea koko (70cm pitkälle tytölle!). Ottobren kaavalla ompelin liivihameen ja velourhousut. Ihkut on mutta isot. Täytyy ommella 74cm kokoiset ensin käyttöön. Nyt kyllä ärsyttää ihan kympillä, mutta ehkä sitten keväällä (?) kun noi saa käyttöön niin ne on ihan ok.
Housut Ottobre Design 4/2007 (kaavaa yksinkertaistettu paljon, lahkeensuuresorit lisätty), liivihame OD 4/2008 (etutasku jätetty pois). Velourit Myllymuksuilta.

Muutenkin tuntuu että nyt pikkuhiljaa alkaa olla aikaa ja energiaa ommella, mutta se aika on siis illalla kun tyttö nukkuu (päiväunien aikana ei ehdi kun teekupin juoda), ja silloin on siis aika tehdä kaikki muukin mihin ei apukäsiä tarvita. :) Eli jospa nyt pikkuhiljaa alkaisi lapsi saada itse tehtyjä vaatteita. Pieni paniikki alkaa iskeä siitä että syksy tulee ja villasukkia, lapasia, pipoja ja kaikkea sellaista tarvitaan. Jotain voi toki ostaa edelleenkin. Ja ostetaankin. Ja onneksi on myös käsistään kätevä mummu, jolta syntyy kauniita neuleita hieman pikaisempaan tahtiin kuin äidiltä. :)