[tähän jotain löpinää blogin hiljaiselosta ja siitä että elossa ollaan...]

Iloiset varpaat iloisissa sukissa, varret rutussa ja näköjään toisessa jalassa sukka vähän kierteelläkin. Neuloin itselleni sukat langasta jota molemmat lapseni katsoivat kaihoten. Mutta se oli mun. Mun. Mun. Nih. Värjäsin sen jo ennen kummankaan muksun olemassaoloa. Neuloin yhden pitkävartisen polvekeraitasukankin. Se oli kaunis mutta huono, ei saanut kaveria. Muutamaa vuotta myöhemmin purin sukan ja laitoin langan kerälle takaisin. Kaappiin. Syksyn tullen sukkatarve on akuutti, kaikista villasukista olen kuluttanut pohjat puhki. Otin luennolle mukaan puikot ja kerän ja tein ekan terän.

 

 

Kärjestä aloittaen siis tein nämä, halusin käyttää langan kokonaan. Vartta siis sen verran kuin lankaa riitti, alkuun ajatuksena olikin pitkävartiset sukat. Ruttuvartisina nämä kuitenkin tuntuvat kivemmilta ja omemmilta. Olen kineettinen oppija, käteni tarvitsevat jatkuvasti tekemistä kun aivot prosessoivat uutta. Tenttikirja siis liimapuristimilla kiinni keittokirjatelineeseen (joka pitäisi muuten ergonomian kannalta olla jokaisen opiskelijan perusvaruste) ja neule kätösiin. Helppoa, sileää ja perusjoustinta voi hyvin tehdä sen kummemmin katsomatta käsiin. Sellaisia neuleita saattaa tänä syksynä valmistua useampikin.

Varren pituus on 30cm, lankaa meni n. 50g/sukka. En tiedä mitä lankaa se on, voi olla Gjestalin Maijaa, kool aideilla värjättynä, silloin kun se oli muotia ja hauskaa. Hauskaa se saattaisi kyllä olla edelleen, mutta sitä hajua en muistele lämmöllä. Puikot 3mm ja silmukoita teräosassa 12/puikko. Varressa silmukoita on yhteensä neljä enempi, lisäykset tehty sielän osan loppupäässä.

Onnelliset varpaat. 

Sopivat ja mukavat.

Ihkaomat.

Kroonistuneeseen akuuttiin villasukkapulaan oli saatava apua. Yksi keino oli heittää lohduttoman reikäiset, epämukavat ja rumat vanhat sukat jo pois - olisi ainakin oikea syy tehdä välillä ihan itselle. 

Lanka on kasvivärjättyä, oletettavasti 100% villalankaa. Ostin kirpputorilta syksyllä eikä laadusta ole varmuutta. Kaunista ja ihanan pehmeää se on kyllä. Unisukiksi aioin, eli varmaan sellaisina tai kotisukkina pidän.

Neuloin kärjestä aloittaen, puikot 3mm. Silmukoita jalkaosassa 48, varressa 52. Lankaa meni 64g.

Kuopuksen osa on tyly. Vaatteita kun löytyy ennestään, sukkia ja kypärämyssyjä myöten, ei paljoa tule mietittyä niiden tekoa. Mutta jos kuitenkin? Ihan omat tavissukat? Sellaiset, jotka pysyvät kunnolla jalassa, tietystikin.

Sukkien lanka on vanhaa woolia, kanervanväristä ja niin ihanaa. Pehmeää ja kestävää. Kasvuvaraa on vielä, näiden alle mahtuu toiset ohuemmat villasukat - loistojuttu saappaan sisällä näillä keleillä!

Taaperon jalkaan tuntuu sopivan aika hyvin tällainen sukka, jossa joustin jatkuu jalkapöydän päälle. Ei ole niin tarkkaa, onko juuri oikean kokoinen, ja helpottaa pukemista. Tykkään. Vaikkei se niin nättiä olekaan.

Päiväkoti-ikäisellä tarvii sukat myös nimikoida. Joskus tuskailin villavermeiden nimikoimisen kanssa, kunnes tulin kokeilleeksi tätä. Ompelen koneella pienet palat puuvillanauhaa paikoilleen ja kirjoitan merkkaustussilla nimen. Laiskana toki niin pienellä, että jos sukista Viuhtille jää, niin mahtuu uusi nimi. Juu, Tiuhtille ostin teollisia sukkia, kun tuntui etten ehdi neuloa, mutta eipä nuo sitten edes kelvanneet käyttöön. Jotain vikaa niissä oli, en muista enää mitä. Viimetalviset äitinneulomat kiskottiin jalkaan tänäkin talvena. Hyvin kuulemma mahtuvat.

Niin, niistä tuplasukista ja saappaista. Ja niistä keleistä. Tällainen lätäkkö löytyi lähipuistosta viikko sitten - kevään eka kuralätäkkö. Viuhtin eka lätäkkö! Ja typyn ilme oli lähinnä kysyvä: Miks te ette aiemmin oo tuonu mua tänne?!? Aivan parasta. Pitäisikö itsekin kokeilla? ;)

Joskus asioita suunnittelee vain päässään, muttei saa aikaiseksi aloittaa. Ja sitten tulee Tarve, ja yhtäkkiä onkin ihan kakunpala hakea pari laatikkoa vintiltä ja ryhtyä toimeen. Tässä tapauksessa haettiin naperon kanssa huovutusvillaa ja aloiteltiin herneistä.

Syntyi herneitä, perunoita, lihapullia ja porkkanoita. Tähän kuvaan pääsi vain huomenna pakettiin kääräistävät leikkisyötävät. Kaverini lapset (ja lapseni kaverit) täyttivät elokuussa kolme, mutta synttäreitä juhlitaan vasta huomenna. Ohje oli että mitään ei tarvii tuoda mukanaan, mutta en mä malta ihan tyhjin käsin mennä.

Ruoista herneet ovat vähän luonnolista isompia, mutta perunat vastaavat uusia perunoita, lihapullat pienehköjä einespyöryköitä ja porkkanat on vähän isompia kuin babyporkkanat. Lautanen on siis leluastiastosta.

Jokainenhan sen tietää että lapsen jalka kasvaa. Mutta miksi se sitten pääse aina yllättämään? Pikkuinen kiire tuli kun tajusin että saapaskelit alkoi, hups, lapsella ei ole sopivia villasukkia ja saappaat hölskyy jaloissa. Ohuille villasukille oli tarve heti, mieluiten eilen. Periaatteessa neulon nyt vain vanhaa varastoa pois, mutta nyt en löytänyt meieleistä lankaa omasta takaa, joten sallin pienen lankakauppareissun. Kaksi kerää Sandnesin Sisua tarttui mukaan ja syntyi raitasukat:

Sukkiin meni lankaa yhteensä 40g, mikä ei oikein sopinut varaston vajennus-projektiin, joten loin heti perään uudet silmukat:

Silmukoita varressa 56/60. Oranssiteräisissä sukissa varsin on alkuun hiukan leveämpi, kavennus (-4s) tapahtuu neljännellä oranssilla raidalla. Keltateräisissä sukissa silmukoita on koko ajan 14 puikolla. Raidoitus 4krs/3krs. Puikot 2mm ja 2,5mm.

Jalkaterän pituus ennen kavennusta on 12cm, mikä sopii kuin valettu 25 koon jalkaan. Liian reiluja en halunnut tehdä, että käy sitten talvikengissäkin, ilman alussukkaa. Kuvia sukista jaloissa olisi paljon kivempi katsella, mutta se vaan on niin haasteellista kuvattavaa, että bloggaan sukat mieluummin nyt. :)

Lankaa jäi siis n. 20g. Sille lopulle pitäisi keksiä nyt jotain kivaa. Suunnitelma saa sisältää 1-2 uuden kerän ostamista, jos se sitten toteutuu heti.