lauantai 31. lokakuuta 2015

"No nyt taitaa molempien lasten vaateasiat olla kunnossa". Yksi lastenvaatettajan vaarallisimpia lauseita. Seuraavana, tai viimeistään sitä seuraavan päivänä kiinnität huomion yllättäen yön aikana pituutta venyneen lapsen ranteisiin, jotka näkyvät, koska paidan hihat on n. 3cm liian lyhyet. Ja kaikki paidat toki samaa kokoa. Hupsista. Tällä kertaa vaatetin esikoista, Tiuhtia.


Sarjatyönä pistin Pahvin ja Viikingin hommiin, saksien alle päätyi sarja lempparikankaita: Jemmaa, palloja, kajakkeja (vai mitä ne oli? Tiuhtin mielestä mandariinilohkoja), keroa ja keinuvaa Siiriä. Kaavana Ottobren creative workshop, mitä sitä hyvää vaihtamaan...

 
Jemmassa helma on vähän pidempi ja levenevä, muokkasin kaavaa tunikaksi, kun joustocollegena on vähän paksumpaa kuin nuo trikoot. Kuvan farkkuhame kesäisen sarjatuotannon hedelmiä.

 
Kaikissa paidoissa pääntie ja hihansuut vain käännetty, keltaisessa ja harmaassa pääntiellä on edessä framilon estämässä lörpähtämistä. Tosin, omiin mekkoihini en sellaista ole laittanut, eikä lörpähtämistä ole tapahtunut, että tokkopa tuolla niin väliäkään. Isommalle lapselle en enää niin mielelläni laita resorikanttausta, jotenkin olen mieltynyt omissakin vaatteissa jo tähän kääntämiseen.

 
Tiuhti käyttää mielellään mekkoja, eli "samalla vauhdilla" surauttelin pari mekkoakin.  Kankaina  turkoosi auringonkukka ja violetti aurinkopeura, kaapissa hyvän tovin odotelleita kumpikin.
 


 



Sateenkaarimekko valmistui aiemmin syksyllä, kun ilmeni että koulukuvaus on kolmantena koulupäivänä...
 

Aikaisemmin syksyllä valmistui myös huppari joustocollegesta Tiuhtille. On ihanaa, kun koululaiselle saa tehdä värikkäitä ja iloisia vaatteita. Vaatekaupoissa 134cm vaatteet alkavat olla aika tylsiä. Mutta tarkkana saa jo olla että lapset hyväksyy kankaan ennen ompelua, ettei tule saksittua kohtalaisen hintavia kankaita ja ommeltua vaatteita, joita kukaan ei pidä.

Ei kommentteja: