Yhtä sun toista on tullut tehtyä, mutta villatakkeihin ja -paitoihin on liittynyt jokin kynnys, este korvieni välissä. Tiuhtille aloitin joskus pienen pientä vauvanpaitaa, se jumitti, koska tein toisesta hihasta liian pitkän. Purkaminen ärsytti. Purin koko tekeleen Viuhtin ollessa kaksi vuotta.

 

Olen tiennyt tuon esteen olevan ihan typerä, joten tartuin härkää sarvista, öö, toissa kesänä. (Tarkistin, olen tulostanut ohjeen kesäkuussa 2012) Neuloin leikkipuistossa, hiekkalaatikon reunalla, epäröin vahvasti värejä, raitojen harmoniaa ja kaikkea mahdollista. Enkä vähiten kokoa. Raitojen osalta kaveri sanoi että siitähän tulee ihan tiikerinraidat mieleen. Aivan. Tiikeritakki.

 

Ohje on Garnstudion sivuilta, babydrops 20-16, kaksivuotiaan koko. Tai siis sinnepäin. Lanka on ohjeen lankaa paksumpaa, Artesanon Superwash merinoa. Ja neuloin kokonaan sileää, vaikka ohjeessa kaarroke on ainaoikeaa. Ja neuloin suljettuna neuleena, vaikka ohjessa neulottiin tasona. Neuloinkin takin melko pitkälle viime kesänä ja syksynä. Kaarrokkeen kavennukset mietitytti, ne piti laskea uudelleen, koska ainaoikea on tiiviimpää kuin sileä. Tuleva takki oli valtava. Laitoin sen kaappiin unohtumaan.

 

Tänä syksynä kaivoin tekeleen esille uudelleen. Pieni vilukissani tarvitsi omannäköistä lämmikettä ylleen. Neuloin kaarrokkeen loppuun. Keräsin rohkeutta stiikkaukseen. Ompelin tukiompeleet ja leikkasin keskeltä edestä auki. (Ensi kerralla tuen tässä vaiheessa neulosta lisää esim. siksakilla, nyt oli vain kaksi riviä suoraa ommelta leikkauksen molemmin puolin.) Kaivelin jostain ohjeet silmukoiden poimimiseen napituslistaa varten (ap. ohjeessa se neulottiin samalla kuin kappaleet).  Se onnistui kertaheitolla hyvin.

Napit löysin omasta nappilaatikostani. Ne ovat juuri täydellisen väriset. Olin ottanut talteen rikkimenneistä pellavahousuista napit - onneksi eräs ruotsalaisketju käyttää paljon nappeja yhteen housupariin - ja vielä varanapitkin päälle. Kuinka huomaavaista!

Viuhti tykkää takistansa kovasti, onneksi siinä on nyt sopivasti kasvuvaraa. Mielelläni tekisin vielä ruskeasta langasta housutkin, mutta lankakaupassa ei ole tuota oikeaa ruskeaa, vaan saman valmistajan toista ruskeaa. On kyllä tietoinen että toivoisin tuota tummempaa seuraavaan tilauskuormaan.

[tähän jotain löpinää blogin hiljaiselosta ja siitä että elossa ollaan...]

Iloiset varpaat iloisissa sukissa, varret rutussa ja näköjään toisessa jalassa sukka vähän kierteelläkin. Neuloin itselleni sukat langasta jota molemmat lapseni katsoivat kaihoten. Mutta se oli mun. Mun. Mun. Nih. Värjäsin sen jo ennen kummankaan muksun olemassaoloa. Neuloin yhden pitkävartisen polvekeraitasukankin. Se oli kaunis mutta huono, ei saanut kaveria. Muutamaa vuotta myöhemmin purin sukan ja laitoin langan kerälle takaisin. Kaappiin. Syksyn tullen sukkatarve on akuutti, kaikista villasukista olen kuluttanut pohjat puhki. Otin luennolle mukaan puikot ja kerän ja tein ekan terän.

 

 

Kärjestä aloittaen siis tein nämä, halusin käyttää langan kokonaan. Vartta siis sen verran kuin lankaa riitti, alkuun ajatuksena olikin pitkävartiset sukat. Ruttuvartisina nämä kuitenkin tuntuvat kivemmilta ja omemmilta. Olen kineettinen oppija, käteni tarvitsevat jatkuvasti tekemistä kun aivot prosessoivat uutta. Tenttikirja siis liimapuristimilla kiinni keittokirjatelineeseen (joka pitäisi muuten ergonomian kannalta olla jokaisen opiskelijan perusvaruste) ja neule kätösiin. Helppoa, sileää ja perusjoustinta voi hyvin tehdä sen kummemmin katsomatta käsiin. Sellaisia neuleita saattaa tänä syksynä valmistua useampikin.

Varren pituus on 30cm, lankaa meni n. 50g/sukka. En tiedä mitä lankaa se on, voi olla Gjestalin Maijaa, kool aideilla värjättynä, silloin kun se oli muotia ja hauskaa. Hauskaa se saattaisi kyllä olla edelleen, mutta sitä hajua en muistele lämmöllä. Puikot 3mm ja silmukoita teräosassa 12/puikko. Varressa silmukoita on yhteensä neljä enempi, lisäykset tehty sielän osan loppupäässä.