Iloiset varpaat iloisissa sukissa, varret rutussa ja näköjään toisessa jalassa sukka vähän kierteelläkin. Neuloin itselleni sukat langasta jota molemmat lapseni katsoivat kaihoten. Mutta se oli mun. Mun. Mun. Nih. Värjäsin sen jo ennen kummankaan muksun olemassaoloa. Neuloin yhden pitkävartisen polvekeraitasukankin. Se oli kaunis mutta huono, ei saanut kaveria. Muutamaa vuotta myöhemmin purin sukan ja laitoin langan kerälle takaisin. Kaappiin. Syksyn tullen sukkatarve on akuutti, kaikista villasukista olen kuluttanut pohjat puhki. Otin luennolle mukaan puikot ja kerän ja tein ekan terän.
Kärjestä aloittaen siis tein nämä, halusin käyttää langan kokonaan. Vartta siis sen verran kuin lankaa riitti, alkuun ajatuksena olikin pitkävartiset sukat. Ruttuvartisina nämä kuitenkin tuntuvat kivemmilta ja omemmilta. Olen kineettinen oppija, käteni tarvitsevat jatkuvasti tekemistä kun aivot prosessoivat uutta. Tenttikirja siis liimapuristimilla kiinni keittokirjatelineeseen (joka pitäisi muuten ergonomian kannalta olla jokaisen opiskelijan perusvaruste) ja neule kätösiin. Helppoa, sileää ja perusjoustinta voi hyvin tehdä sen kummemmin katsomatta käsiin. Sellaisia neuleita saattaa tänä syksynä valmistua useampikin.
Varren pituus on 30cm, lankaa meni n. 50g/sukka. En tiedä mitä lankaa se on, voi olla Gjestalin Maijaa, kool aideilla värjättynä, silloin kun se oli muotia ja hauskaa. Hauskaa se saattaisi kyllä olla edelleen, mutta sitä hajua en muistele lämmöllä. Puikot 3mm ja silmukoita teräosassa 12/puikko. Varressa silmukoita on yhteensä neljä enempi, lisäykset tehty sielän osan loppupäässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti