Kaksitoista. 

Se lienee lukumäärä, jolla nelivuotias pärjää. Pikkuhousujen osalta. Edelliset oli jäämässä pieniksi ja sain sopivasti kaverilta (joka oli ostanut niitä edelliset)  kyselyä että olisikohan niitä hyvänmallisia pöksyjä lisää jemmassa. Siitä se sitten lähti, leikkelin jämäkankaista 104cm kokoisten pikkareiden palasia, yhdistelin pääosin valmiiksi leikeltyjä kanttausresoripätkiä ja niin on neitosella pino hyviä pikkareita taas.

Mä saatan olla vähän kade tästä pinosta, näistä tuli aika ihania. Mutta onkohan ne yhtä ihania enää aikuisten koossa tehtynä? ;)  Jokatapauksessa, isompi tyttönen tarvitsee (äänekkäästi) myös pinon tällaisia, ilmeisesti kaupan pikkarit ei ole enää yhtään mitään... 

Kuvassa on vain yhdettoista, yhdet eivät malttaneet jäädä odottamaan kuvausta. Testasin niillä ensin kaavan ja sitten tein sarjatyönä nämä loput. Kaava on Ottobren numerosta 6/2013.

Samaiselle nelivuotiaalle ompelin pari mekkoa, kaavana ehkä pohjalla OD:n teekannutunika, mutta pidennettynä, helmasta levennettynä ja helmakuminauhalla, joka oli lapsen toive. Tosin, hän olisi kuulemma halunnut hihattomia mekkoja.

Molemmissa mekoissa on Paapiin kankaat, sammalpolkua ja Myyryn herukoita. 

Vaikka mekko pöydällä kuvattuna näyttää aika leveältä, niin hyvin se tuolle hoikalle lapsukaiselle näyttää sopivan. Meillä suositaan melko lyhyitä mekkoja, jotka eivät haittaa haalarin alla ja muutenkaan leikeissä. Nämä polvipituiset ja vähän lyhyemmät on ihan parhaita.