Kuopuksen osa on tyly. Vaatteita kun löytyy ennestään, sukkia ja kypärämyssyjä myöten, ei paljoa tule mietittyä niiden tekoa. Mutta jos kuitenkin? Ihan omat tavissukat? Sellaiset, jotka pysyvät kunnolla jalassa, tietystikin.

Sukkien lanka on vanhaa woolia, kanervanväristä ja niin ihanaa. Pehmeää ja kestävää. Kasvuvaraa on vielä, näiden alle mahtuu toiset ohuemmat villasukat - loistojuttu saappaan sisällä näillä keleillä!

Taaperon jalkaan tuntuu sopivan aika hyvin tällainen sukka, jossa joustin jatkuu jalkapöydän päälle. Ei ole niin tarkkaa, onko juuri oikean kokoinen, ja helpottaa pukemista. Tykkään. Vaikkei se niin nättiä olekaan.

Päiväkoti-ikäisellä tarvii sukat myös nimikoida. Joskus tuskailin villavermeiden nimikoimisen kanssa, kunnes tulin kokeilleeksi tätä. Ompelen koneella pienet palat puuvillanauhaa paikoilleen ja kirjoitan merkkaustussilla nimen. Laiskana toki niin pienellä, että jos sukista Viuhtille jää, niin mahtuu uusi nimi. Juu, Tiuhtille ostin teollisia sukkia, kun tuntui etten ehdi neuloa, mutta eipä nuo sitten edes kelvanneet käyttöön. Jotain vikaa niissä oli, en muista enää mitä. Viimetalviset äitinneulomat kiskottiin jalkaan tänäkin talvena. Hyvin kuulemma mahtuvat.

Niin, niistä tuplasukista ja saappaista. Ja niistä keleistä. Tällainen lätäkkö löytyi lähipuistosta viikko sitten - kevään eka kuralätäkkö. Viuhtin eka lätäkkö! Ja typyn ilme oli lähinnä kysyvä: Miks te ette aiemmin oo tuonu mua tänne?!? Aivan parasta. Pitäisikö itsekin kokeilla? ;)