sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Vaatteiden suojaksi

Kun pieni tyttö syö, syntyy siitä sotkua. Ja jotta vaatteilla olisi edes pieni mahdollisuus säästyä, tulee eteen laittaa jotain suojaksi. Ja ne muutamat ruokalaput ovat olleet toisinaan aika ruokottomassa kunnossa, kun vaan pahimmat putsaa pikaseen pois ja sit taas käyttöön. Ei ne joka välissä oo pesukoneeseen ehtiny.

Mutta nyt on uutta mitä laittaa. :)
Nämä kaksi on Finlaysonin kerniä, ostin joskus poistopaloista pienen soiron johonkin käyttöön. Mutta käyttö jäi väliin. Kolme perusruokalappua tuosta olisi saanut, mutta taskullisia, sovitetuin taskuin tuli vaan kaksi. Ihkuja sanon minä. Arjen pientä kaunetta. Mallina on äippälootan formaldehydiruokalappu (joka on käytössä sekin, pesin joo eka). Neppikiinnityksellä tietenkin. Voi olla että vielä kolmas säätöneppi tarvitaan, on vielä niin pikkunen tuo käyttäjä.



Ja sitten vähän arkisempia, mutta varmasti yhtä toimivia. Voi olla Finlaysonin kerniä nämäkin, on jämäpala vanhasta pöytäliinastamme (jota käytettin ehkä viikko, tykättiin pöydästä ilman kerniliinaa enemmän, tykätään edelleen).
Vihreäreunainen on sellainen pidempi malli, joka tulee lautasen alle. Katsotaan nyt vähenisikö lattialle päätyneet sapuskat noin, vai lentääkö koko lautanen.



Vaaleankeltaisella kantattu lappu on samalla kaavalla kuin edellinen, mutta siinä on tasku. Tasku on kaksinkertaista kerniä ja ommeltu ruokalapun nurjalle, jolloin suu aukeaa isommin käännettäessä eteen. Katsotaan miten toimii.




Näiden lappujen myötä opin vihdoin myös vinokaitaleen käytön. Aina se ommel on menny rumasti, näkyny väärässä paikassa ja nauha kiinnittynyt huonosti. Mieleni sopukoista kertasin ohjeet ja tein rauhassa, ja ihan hyviä noista tuli. Ei niitä kenenkään tarvii syynätä, ei ne täydellisiä oo, mutta kelpaa mulle.
Vinokaitale on muuten ihme juttu: Kaupassa on sitä kymmenissä väreissä, eikä mikään miellytä omaa silmää tai tuo sitä efektiä mitä olisi toivonut. Itse en vaan viitsi tehdä. Enkä kyllä ehtisikään tällä hetkellä.
(Valitsin labelin "kestoilua" tähän, koska järkyttävää kyllä, ruokalappujakin saa kertäkäyttöisinä!)

4 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Hienoja ruokalappuja. Meillä on käytössä ollut sellaiset mitkä tulee lautasen alle ja kyllä ne muksut on oppineet katsomaan, että eivät kovin heilu. Siitä lattialle tulevan ruuan määrästä sitten en mene sanomaan. Kyllä sitä sieltä vieläkin löytyy. =D

MaaritH kirjoitti...

Oo. Uusi otsake :) Ja hienoja ruokalappuja! Noita tarttis itekin hurautella. Muovifroteesta olen leikellyt sellasia rumia, joissa ei ole vinokaitaletta. Voisit pitää vinokaitalekurssin ;) Mistään ompeluohjeista muista kuulleeni/nähneeni...

Petra kirjoitti...

Jenni: Kiitos :)

Maarit: Kiitos, ja kyllä arjen kauneuteen vaan on kiva panostaa. :)

Anonyymi kirjoitti...

Jep, hyvältä näyttää. Älä sitten pestessä laita huuhteluainetta. Mun Finlaysonin kernistä tehdyt laput muuttuu harmaiksi.


T: Kata