maanantai 30. kesäkuuta 2008

Vaippakorin väripilkut

Luvattoman pitkä aika kului siitä kun nämä kankaat oli leikattu siihen että viimeisetkin tikkaukset ja nepit olivat paikallaan. Sarjatyön piti olla nopeaa, juujuu. Samaisesta SK:n kaavasta kuin pääsiäisen vaipat on nämänkin, tosin pienin muokkauksin. Hyvä on ollut malli käytössä, eikä ainakaan vielä liian pieni ole tuo M-koko meidän pikku plikalle.

Näissä viidessä vaipassa on sekä ulkopinta että sisäpinta puuvillavelouria, joka on mun mielestä loistava vaippamateriaali, kun pysyy niin hyvännäköisenä pitkään.


Näissä vaipoissa on myös puuvillavelour ulkopinnassa, mutta ihoa vasten on kuivaliinakangasta. Ylemmässä violetissa ja keltaisessa on Coolmax-neulosta ja alemmassa violetissa on Myllymuksujen kuivaliinaneulosta. Näitä kankaita kokeilin nyt ensimmäistä kertaa, jospa näistä saisi reissu- tai yövaippaan kuivan tuntuisen vaipan, kun ei kastunutta vaippaa heti voi vaihtaa.

Nämä kaikki on siis sisätäyttövaippoja, eli kiinteää imua ei ole ollenkaan, ja päälle tarvitaan kosteussuluksi villahousut. Tämä vaippatyyppi tuntuu olevan meille sopiva, kun itse vaippa ja imut pestään ja kuivataan erillään, tulee varmasti puhdasta ja kuivuu nopeasti. (Puhdasta tuli kyllä tavallisista sisävaipoistakin, mutta kuivuivat liian hitaasti - myin pois.)

Nepit vaipossa on muovisia KAM-neppejä, kuminauha Hemlinen 8mm kuminauha, pitäisi kestää 95 asteen pesua. (Kuminauhatieto lähinnä omaan muistiin, jos tuo onkin ihan sutta tai jos toimii oikein hyvin.) Reisikumppareiden pituus 14cm.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Voiko ruokalappuihin hurahtaa?

Niinpä. Ei sillä että noita tarvis vielä, mut niitä on niin kiva tehä. :D Näiden tarina alkoi Koskikeskuksen Marimekon myymälästä, jossa kiltisti odottelin että joku myyjä tulis näyttään mulle kankaita kesähattuun ja neliöliinaan. (Miks ne on siellä tiskin takana???). Joku muu tajus itse hakea myyjän paikalle leikkaamaan vahakangasta, ja pakasta jäi vain pieni soiro joka lensi poistopalakoriin. "Kraa-kraa!" - pala oli tsekattava. ;) Kuusama -kerniä 34cm pala (myyjä mittas sentilleen tuon) riittäisi muutamaan ruokalappuun - eikö vaan?




Piirtelin kaavan jolla saisin kankaan parhaiten käytettyä, aika sommittelu siinä oli että sai kuvat jotenkin asettumaan. Kaukalotasku on näissä lapuissa nurjalla, eli kun taskun kääntää eteen, tulee siitä aika tukeva kaukalo johon sattumat saalistetaan. Ja vinokaitaletta meni n. 3,5m kumpaakin väriä.


Näistä vihreäreunaisista oikeanpuoleinen löysi eilen omistajan kaverin pojasta, toiselle vihreälle on myös saaja suunniteltu. Vasemman puoleinen okra-reunainen on Liljan, oikeanpuoleisesta en ole päättänyt vielä, jääkö vai jatkaako matkaansa. Kaikista näistä tykkään.

Ja tässä vielä kuvat lapuista kaukalot edessä, eli ihan ei noin pienestä palasta saa kuvioita kohdistumaan, otettiin sitten jotenkin istuvat taskut. :)

torstai 5. kesäkuuta 2008

Kestävää paperia

Liljan sotkuja saa melko usein olla pyyhkimässä, ja talouspaperia menisi aika reippaasti. Sen vuoksi ompelin muutama viikko sitten pinon "rättejä", talouspaperiarkin kokoisia liinoja, joissa toinen puoli oli kaapin perällä marinoitunutta valkoista interlockia ja toinen puoli joustofroteeta äitiyspakkauksen huppupyyhkeestä (kirppikseltä). Olisikohan niitä ollut 12kpl. Ihan mielettömän käteviä! :D Pehmeällä puolella pyyhkii pienen suun/niistää pienen nenän, froteepuolella pyyhkii kädet joihin ruoka on tarttunut jo tiukemmin. Liinan voi kastella, huuhdella välillä ja jatkaa projektia ;). Lopuksi pöytä ja syöttötuoli, ja liina pyykkiin. Tuo frotee on aivan ylivoimainen puuron yms. pyyhkimiseen pöydästä.



Muttamutta. 2-3 päivän vaippapyykkäysvälillä ei 12 liinaa (+liuta MaM miniharsoja) riitä mihinkään. Eli lisää piti tehdä. Nyt valmistui 8, ja vielä olisi ainakin 12 liinaan tota trikoota. Huppupyyhkeitä on myös. Lisäksi käytin jämäpalan okra-vaal.kelt. pallotrikoota neljään liinaan keittiöräteiksi. Nurjalla puolella ruskea joustofrotee, ei niin pehmeä kuin huppupyyhe, eli varmaan loistava keittiössä (vaippakäyttöön oli liian karhea, vaatteeksi ehkä kävisi). Nuo sopii kuin nenä päähän meidän keittiöön, jossa on vielä aidot 70-luvun sinapin väriset kaapinovet. :D

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Vaatteiden suojaksi

Kun pieni tyttö syö, syntyy siitä sotkua. Ja jotta vaatteilla olisi edes pieni mahdollisuus säästyä, tulee eteen laittaa jotain suojaksi. Ja ne muutamat ruokalaput ovat olleet toisinaan aika ruokottomassa kunnossa, kun vaan pahimmat putsaa pikaseen pois ja sit taas käyttöön. Ei ne joka välissä oo pesukoneeseen ehtiny.

Mutta nyt on uutta mitä laittaa. :)
Nämä kaksi on Finlaysonin kerniä, ostin joskus poistopaloista pienen soiron johonkin käyttöön. Mutta käyttö jäi väliin. Kolme perusruokalappua tuosta olisi saanut, mutta taskullisia, sovitetuin taskuin tuli vaan kaksi. Ihkuja sanon minä. Arjen pientä kaunetta. Mallina on äippälootan formaldehydiruokalappu (joka on käytössä sekin, pesin joo eka). Neppikiinnityksellä tietenkin. Voi olla että vielä kolmas säätöneppi tarvitaan, on vielä niin pikkunen tuo käyttäjä.



Ja sitten vähän arkisempia, mutta varmasti yhtä toimivia. Voi olla Finlaysonin kerniä nämäkin, on jämäpala vanhasta pöytäliinastamme (jota käytettin ehkä viikko, tykättiin pöydästä ilman kerniliinaa enemmän, tykätään edelleen).
Vihreäreunainen on sellainen pidempi malli, joka tulee lautasen alle. Katsotaan nyt vähenisikö lattialle päätyneet sapuskat noin, vai lentääkö koko lautanen.



Vaaleankeltaisella kantattu lappu on samalla kaavalla kuin edellinen, mutta siinä on tasku. Tasku on kaksinkertaista kerniä ja ommeltu ruokalapun nurjalle, jolloin suu aukeaa isommin käännettäessä eteen. Katsotaan miten toimii.




Näiden lappujen myötä opin vihdoin myös vinokaitaleen käytön. Aina se ommel on menny rumasti, näkyny väärässä paikassa ja nauha kiinnittynyt huonosti. Mieleni sopukoista kertasin ohjeet ja tein rauhassa, ja ihan hyviä noista tuli. Ei niitä kenenkään tarvii syynätä, ei ne täydellisiä oo, mutta kelpaa mulle.
Vinokaitale on muuten ihme juttu: Kaupassa on sitä kymmenissä väreissä, eikä mikään miellytä omaa silmää tai tuo sitä efektiä mitä olisi toivonut. Itse en vaan viitsi tehdä. Enkä kyllä ehtisikään tällä hetkellä.
(Valitsin labelin "kestoilua" tähän, koska järkyttävää kyllä, ruokalappujakin saa kertäkäyttöisinä!)