Mun vanha ja ahkerasti käytetty jenkkikassi on odotellut uutta käyttöä. Tänään siivotessani lapsi löysi tuon vanhan kassin ja taisi tykästyä. Siinä vaiheessa tajusin kuinka nuhjuinen vanha kassi onkaan. Olen sen kyllä pessyt, mutta aika likainen se on edelleen, eipä taida puhtaaksi tullakaan.
Siitä se ajatus sitten lähti.
Siitä se ajatus sitten lähti.
Punaista enstexiä (nojuu, Wertexiä) oli varastossa vielä rattaiden tuunaamisen jäljiltä. Kantokahvoihin ei ollut tuollaista notkeaa nauhaa kuten vanhassa, joten napakka satulavyö (sitä tuo kai on nimeltään) sai kelvata, vaikkei ihan vitivalkoinen olekaan. Vaakaraita ja pohjan tere on alkuperäisestä kassista poiketen heijastinnauhaa. Koko on vähän pienempi, koska laatikosta löytyi 20cm vetoketju 25cm:n sijaan, joten muokkasin mittasuhteet kuntoon, tai ainakin yritin. Kantokahvojen kiinnityskohtaan en laittanut pyöreitä somisteita.
Laukku on hauska ja tyttö varmasti tykkää, ompelun tekniseen suoritukseen en ole tyytyväinen, pohjan ompelu erityisesti tökki. Ei onneksi haittaa käyttöä eikä näy päällepäin.
Kaikki materiaalit tosiaan omaa varastoa, ja koko homma oli sellainen "eikai tätä ny kauheesti tarvii suunnitella?". Hauskaa siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti