sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Pipotusta


Pipo ja paita jo aiemmin valmistuneita, tosi mieluisia molemmat. Pipo lapsen pään mukaan piirretty, paidan kaava ottobresta. Pipo perussingletrikoota, paidan trikoossa on vähän lycraa mukana. Paidan kankaasta on myös kapeat housut, mutta ei sitä settinä voi käyttää, on aika pyjaman oloinen niin.

Pipo olisi myös lapsukaisen kaverin mieleen, siitä käydään välillä vähän kiistaakin. Lupasin ommella tuolle ihanalle pienelle oman pipon. Materiaaliksi valikoitui saajan mummun kätköistä 80-luvun collegea, sini-lila-kirjavaa (kuin epätasaisesti värjätty). Kangas ei ollut oikein mun mieleen, joten halusin vähän jotenkin piristää sitä. Luulisin että onnistuin valitsemaan myös saajan (ja hänen äitinsä) makuun sopivan koristuksen. Itseasiassa, näin pipon kangas on musta aika hieno.

Tyttö rakastaa pupuja, ja violetin ja mustan lisäksi vaatteet on usein vaaleanpunaisia, joten tuskin kovin pahasti pieleen menee. :)

Pipon pupunappi oli yksinäinen pupunen tässä seurassa:

Kiersin eilen tutulla kirppiksellä, ja tein huimasti löytöjä. Nämä napit oli pienessä pussissa ison laatikon pohjalla, laatikossa oli lähinnä romuleluja, joten ihmettelen että edes lähdin penkomaan. Eurolla lähti meille nuo. Ei ne kaikki aivan oman näköisiä ole, mutta muutama oikein kaunis siellä on kyllä. Ja osa päätynee lapsen (tulevaan) nappilaatikkoon. Sellainen on saatava, mummun nappilaatikko oli niin huikea kokemus. :D

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Vauvat tarvii kuulemma vaipan uidessa...

...näin meillä Kangasalla ,vaikka Tampereella asia on toisin. Niin se asia vaan muuttuu kun kunnanraja ylittyy. ;)

Mua ei nyt oikein nappaa ostaa niitä kertakäyttöisiä uimavaippoja, joten vaippaompeluksihan tämä meni. Yksi versio osoittautui harjoituskappaleeksi, jonka perusteella muokkasin kaavaa reilusti. Kaavana siis "vauva"pikkarit, joita madalasin n. 9cm (ois saanu madaltaa vähän enemmänkin), sivuille lisäsin tilaa ja jalantietä suurensin aika paljon pepun puolelta.


Kankaat: Ulkopinta BR-Pul, ihoa vasten coolmax ja imuna 1x koko vaipan alueella sekä 2x tiimaimuna äp:n joustofroteepyyhe (kirppiskamaa).
Jalanteissä kapeaa ja vyötäröllä normileveää FOE-joustokanttia. Ekaa kertaa tuota ompelin ja ihan toimivalta tuntui.
Eipä tuo imun määrä meillä tavis vaippakäytössä nyt olisi kovin kummoinen, mutta kun en ymmärrä logiikkaa tuossa uimavaipassa muutenkaan niin en viitsi ladata mitään paksua settiä imuja. (Se geelivaippa kuulemma paisuu jo ihan siitä uimavedestäkin, että tiedä sitten miten enää mahd. pisuja imisi itseensä. Isompia tarpeita meillä ei kodin ulkopuolella juuri tehdä.)

Toisenlaista kestoilua tämäkin:
Kyllästyin täysin erilaisiin repeileviin siivousrätteihin ja hankaussieniin ja kaikkeen. Hamppulankaa on jo, mutta kukapa täällä mitään rättejä ehtisi neulomaan?
Näihin rätteihin käytin äp:n huppupyyhkeen joustofroteeta, sen toisen puolen (siitä sai 9kpl 22x22cm paloja) ja myllymuksujen hamppujoustofroteeta (karheampaa kuin puuvilla, hoitaa noi hankaushommat). Pikaisen alkukäytön jälkeen olen näihin varsin tyytyväinen.


Liian iso hattu

Lapsi tarvitsi (hitsi ne tarvii muuten ihan kamalasti kaikkee! :D ) hatun suojaamaan päätään auringolta, mielellään sellaisen joka suojaisi myös niskaa ja vähän kasvojakin. Tässä mallissa on perinteinen kalastajanlakin pyöreä keskiosa, vain pienempänä, ja reunat jatkuu kellomaisesti leveten. Erillistä lieriä ei siis ole. Sanomatta kai selvää että tällaista hattua on aika vaikea mittailla ja "sovittaa" työn edetessä, se joko sopii tai sitten ei. No, ompelin ja sovitin kyllä vuorin ensin, ettei lakki varmasti olisi liian pieni. Ei, pieni se ei ole. Koon 48 kaavalla 48,5cm päälle tehtynä sopii varmasti vielä ensi kesänäkin. :p Kyllä mä itsekin noin tarkkaan osaisin lakin kaavoittaa. ;)

Kaava: Ottobre 2/2004, Sudenkorentohattu, koko 48cm
Kommentit: Tykkään, tarvii koittaa tehdä pienempi vielä. :)