Pertsa perusvaatteita, niille oli taas tarvetta. Kun tarpeeksi pitkään uskottelee itselleen että Tiuhti tarvitsee lisää vaatteita, saakin huomata ettei Viuhtillakaan ole asiat kovin hyvin, hihat ovat kummasti kutistuneet ja vaateavalikoima harventunut.

 

 

Tämän ihanan perustunikan tein metsolan joustofroteesta, muokkasin vapaalla kädellä kangasta leikellessäni jotain peruspaitakaavaa (lisäsin väljyysvaraa, pidensin ja levensin helmaa, tein leveät hihansuutaitteet). Tunika on oikein sopiva, mutta Viuhti ei aio sitä käyttää. Eikä yhtään haittaa että menee kaverille, joka on saman kokoinen. Jaahas. Here we go again.

 

Nämä paidat hän kantoi tyytyväisenä laatikkoonsa, jättäen raitatunikan ompelupöydälle. "Mä vien nää kolme paitaa laatikkoon." Ottobren creative workshop kaavalla, olisikohan tämä sellainen että leveys koon 98cm mukaan ja pituus 104cm, slim fit.  Kankaista pinkki ja pilvet jo niin kauan kaapissa marinoituneita, että nyt oli korkea aika tehdä jotain, kun vielä niistä jotain sai. Tiuhtille niistä ei enää olisi saanut kuin pipoja tai pikkareita. Päädyin paitoihin kuitenkin. Oranssi pitsikuviotrikoo on pehemiältä. Ihme kangas. Kuvissa aina raikkaan oranssi, mutta oikeasti aika hailakka, sellainen tumma persikka. Oli pieni pettymys kyllä, koska itseäni varten sen ostin ja kirkasta luulin ostavani. Lasten vaatteissa menee nyt kuintenkin ihan kivasti.

 

 

Paidat on oikein hyvän mallisia. Ja jaloillaan seisominen so last season. Kuvassa myös perusvaatekategoriaan meillä lukeutuva lyhyt velourhame, jollaisia pitäisi myös tehdä lisää. Lyhyet on siitä kivoja, että mahtuu ulkovaatteiden alle, eikä ruttaannu.

Pilvipaidasta ehdin räpsäistä kuvan ennen hoitopäivää.

(Keltainen velourhame on ollut jo pidempään käytössä, aivan lemppari!)

Ja toisen hoitopäivän jälkeen. Huokaus.

 

Kaapissa oli myös kaksi palaa metsolan hippikukkaa, käsittääkseni jotain "vanhempaa erää", tai ainakin jostain n. neljän vuoden takaa. Lime vihreästä tuli tällaiset hameet molemmille lapsille, punaisesta vain Tiuhtille. Viuhti halusi pipon - josta tulikin liian kireä. Höh.

 

Mä olen oikein hyvilläni että ekaluokkalaiseni menee mielellään kouluun tällaisissa mukavissa vaatteissa - mieluiten aina hameissa tai mekoissa. Vielä saan siis niitä ommella.

Innostuin kokeilemaan helmikorujen tekoa puuhelmistä, tarvetta kivoille värikkäille koruille on paljon. Kun näitä katselee, näyttää ne kasalta karkkeja. Aika nameja ne kyllä onkin. :)

Näissä on vain puuhelmiä. Oikeanpuoleisen setin tein ensimmäisenä, talven loppurippeet ja harmaus sai kaipaamaan värejä. Tykkäsin ja hain lisää helmiä. Violetti-tumma pinkki tuntuu aika hillityltä, mutta hyvinkin omalta. Molemmissa on siis kaulakoru ja rannekoru.

Näissä kaulakoruissa on puuhelmien kaverina kivihelmiä. Pinkkien puuhelmien kanssa on turkooseja magnesiitteja. Turkoosien puuhelmien kanssa on hennon vaaleanpunaisia helmiä vanhasta, lapsena saamastani kaulakorusta, jonka isovanhemmat toivat meren takaa. Siinä oli noiden vaaleanpunaisten lisäksi vihertäviä sekä valkoisia ja himmeävalkoisia helmiä. Itse koru ei tuntunut enää pitkään aikaan omalta, oli aika raskaskin, mutta puuhelmien seassa ne tuntuu hyvältä.

Tästä setistä tykkään ehkä eniten. Kristallit olivat odottaneet käyttöä jo kahdeksan vuotta, olivat muka vähän vaikeita. Swarovskeina olin ne Prahasta ostanut, mutta niitä ne ei ole, Preciosaa ehkä. Tähän tulokseen päädyin paikallisessa helmiliikkeessä, Bohemiassa, jossa myydään myös Swarovskeja.

Nämä setit ovat lasten kokoa. Esikoisella on kahdet kaverisynttärit tänä viikonloppuna, molemmat kuusivuotiaat saavat helmiä. Pinkkien puuhelmien kanssa on valkoisia malay jade -helmiä ja vihreiden puuhelmien kanssa on violetteja sugliitteja, eli kivihelmiä molemmat.

 

Tähän jää muuten koukkuun. Ei varmasti jää tähän nämä kokeilut. Ihanaa pyöritellä ensin kauniita helmiä ja miettiä yhdistelmiä, ja sitten aika rentouttavaa vaan pujotella päättämiensä yhdistelmien mukaan helmet lankaan.