"No nyt taitaa molempien lasten vaateasiat olla kunnossa". Yksi lastenvaatettajan vaarallisimpia lauseita. Seuraavana, tai viimeistään sitä seuraavan päivänä kiinnität huomion yllättäen yön aikana pituutta venyneen lapsen ranteisiin, jotka näkyvät, koska paidan hihat on n. 3cm liian lyhyet. Ja kaikki paidat toki samaa kokoa. Hupsista. Tällä kertaa vaatetin esikoista, Tiuhtia.

Sarjatyönä pistin Pahvin ja Viikingin hommiin, saksien alle päätyi sarja lempparikankaita: Jemmaa, palloja, kajakkeja (vai mitä ne oli? Tiuhtin mielestä mandariinilohkoja), keroa ja keinuvaa Siiriä. Kaavana Ottobren creative workshop, mitä sitä hyvää vaihtamaan...

 

Jemmassa helma on vähän pidempi ja levenevä, muokkasin kaavaa tunikaksi, kun joustocollegena on vähän paksumpaa kuin nuo trikoot. Kuvan farkkuhame kesäisen sarjatuotannon hedelmiä.

 

Kaikissa paidoissa pääntie ja hihansuut vain käännetty, keltaisessa ja harmaassa pääntiellä on edessä framilon estämässä lörpähtämistä. Tosin, omiin mekkoihini en sellaista ole laittanut, eikä lörpähtämistä ole tapahtunut, että tokkopa tuolla niin väliäkään. Isommalle lapselle en enää niin mielelläni laita resorikanttausta, jotenkin olen mieltynyt omissakin vaatteissa jo tähän kääntämiseen.

 

Tiuhti käyttää mielellään mekkoja, eli "samalla vauhdilla" surauttelin pari mekkoakin.  Kankaina  turkoosi auringonkukka ja violetti aurinkopeura, kaapissa hyvän tovin odotelleita kumpikin.

 

 

 

Sateenkaarimekko valmistui aiemmin syksyllä, kun ilmeni että koulukuvaus on kolmantena koulupäivänä...

 

Aikaisemmin syksyllä valmistui myös huppari joustocollegesta Tiuhtille. On ihanaa, kun koululaiselle saa tehdä värikkäitä ja iloisia vaatteita. Vaatekaupoissa 134cm vaatteet alkavat olla aika tylsiä. Mutta tarkkana saa jo olla että lapset hyväksyy kankaan ennen ompelua, ettei tule saksittua kohtalaisen hintavia kankaita ja ommeltua vaatteita, joita kukaan ei pidä.

Kaksitoista. 

Se lienee lukumäärä, jolla nelivuotias pärjää. Pikkuhousujen osalta. Edelliset oli jäämässä pieniksi ja sain sopivasti kaverilta (joka oli ostanut niitä edelliset)  kyselyä että olisikohan niitä hyvänmallisia pöksyjä lisää jemmassa. Siitä se sitten lähti, leikkelin jämäkankaista 104cm kokoisten pikkareiden palasia, yhdistelin pääosin valmiiksi leikeltyjä kanttausresoripätkiä ja niin on neitosella pino hyviä pikkareita taas.

Mä saatan olla vähän kade tästä pinosta, näistä tuli aika ihania. Mutta onkohan ne yhtä ihania enää aikuisten koossa tehtynä? ;)  Jokatapauksessa, isompi tyttönen tarvitsee (äänekkäästi) myös pinon tällaisia, ilmeisesti kaupan pikkarit ei ole enää yhtään mitään... 

Kuvassa on vain yhdettoista, yhdet eivät malttaneet jäädä odottamaan kuvausta. Testasin niillä ensin kaavan ja sitten tein sarjatyönä nämä loput. Kaava on Ottobren numerosta 6/2013.

Samaiselle nelivuotiaalle ompelin pari mekkoa, kaavana ehkä pohjalla OD:n teekannutunika, mutta pidennettynä, helmasta levennettynä ja helmakuminauhalla, joka oli lapsen toive. Tosin, hän olisi kuulemma halunnut hihattomia mekkoja.

Molemmissa mekoissa on Paapiin kankaat, sammalpolkua ja Myyryn herukoita. 

Vaikka mekko pöydällä kuvattuna näyttää aika leveältä, niin hyvin se tuolle hoikalle lapsukaiselle näyttää sopivan. Meillä suositaan melko lyhyitä mekkoja, jotka eivät haittaa haalarin alla ja muutenkaan leikeissä. Nämä polvipituiset ja vähän lyhyemmät on ihan parhaita. 

Pertsa perusvaatteita, niille oli taas tarvetta. Kun tarpeeksi pitkään uskottelee itselleen että Tiuhti tarvitsee lisää vaatteita, saakin huomata ettei Viuhtillakaan ole asiat kovin hyvin, hihat ovat kummasti kutistuneet ja vaateavalikoima harventunut.

 

 

Tämän ihanan perustunikan tein metsolan joustofroteesta, muokkasin vapaalla kädellä kangasta leikellessäni jotain peruspaitakaavaa (lisäsin väljyysvaraa, pidensin ja levensin helmaa, tein leveät hihansuutaitteet). Tunika on oikein sopiva, mutta Viuhti ei aio sitä käyttää. Eikä yhtään haittaa että menee kaverille, joka on saman kokoinen. Jaahas. Here we go again.

 

Nämä paidat hän kantoi tyytyväisenä laatikkoonsa, jättäen raitatunikan ompelupöydälle. "Mä vien nää kolme paitaa laatikkoon." Ottobren creative workshop kaavalla, olisikohan tämä sellainen että leveys koon 98cm mukaan ja pituus 104cm, slim fit.  Kankaista pinkki ja pilvet jo niin kauan kaapissa marinoituneita, että nyt oli korkea aika tehdä jotain, kun vielä niistä jotain sai. Tiuhtille niistä ei enää olisi saanut kuin pipoja tai pikkareita. Päädyin paitoihin kuitenkin. Oranssi pitsikuviotrikoo on pehemiältä. Ihme kangas. Kuvissa aina raikkaan oranssi, mutta oikeasti aika hailakka, sellainen tumma persikka. Oli pieni pettymys kyllä, koska itseäni varten sen ostin ja kirkasta luulin ostavani. Lasten vaatteissa menee nyt kuintenkin ihan kivasti.

 

 

Paidat on oikein hyvän mallisia. Ja jaloillaan seisominen so last season. Kuvassa myös perusvaatekategoriaan meillä lukeutuva lyhyt velourhame, jollaisia pitäisi myös tehdä lisää. Lyhyet on siitä kivoja, että mahtuu ulkovaatteiden alle, eikä ruttaannu.

Pilvipaidasta ehdin räpsäistä kuvan ennen hoitopäivää.

(Keltainen velourhame on ollut jo pidempään käytössä, aivan lemppari!)

Ja toisen hoitopäivän jälkeen. Huokaus.

 

Kaapissa oli myös kaksi palaa metsolan hippikukkaa, käsittääkseni jotain "vanhempaa erää", tai ainakin jostain n. neljän vuoden takaa. Lime vihreästä tuli tällaiset hameet molemmille lapsille, punaisesta vain Tiuhtille. Viuhti halusi pipon - josta tulikin liian kireä. Höh.

 

Mä olen oikein hyvilläni että ekaluokkalaiseni menee mielellään kouluun tällaisissa mukavissa vaatteissa - mieluiten aina hameissa tai mekoissa. Vielä saan siis niitä ommella.

 

Astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tein nappilistan, ensimmäistä kertaa sitten yläkoulun käsityötuntien. Piti turvautua blogimaailmaan ja nettiohjeisiin, kaavalehti ei ohjetta asiaan tarjoillut, vaikka nappilista siis kaavan paidassa oli. Purin nappilistan kahdesti, viimeisellä kerralla leikkasin sitten kankaan noin päin, tuli oikeastaan aika hauska, valkoinen raita kätkee napinlävet itseensä täydellisesti. Ja siis harsimaankin päädyin, nyt kyllä tiedän missä saattoi mennä vikaan ja aion tehdä pari harjoituskappaletta vielä. Tarviiko muuten edes sanoa että tein kyllä nytkin harjoituskappaleen, ja se onnistui laakista...

 

Paita oli tulossa eräälle seitsemän vuotta juuri täyttäneelle lapselle, jonka mieltymykset eivät ole minulle ihan selvät. Olen ymmärtänyt että ei ihan liian lapsellista enää, koululaiselle, mutta jotain kivaa kuitenkin saisi olla. Punaista ajoneuvotrikoota oli vähän jäljellä, valitsin skootterin kuvamerkiksi paidan helmaan. Otin myös vapauden leikitellä vähän väreillä, mutta halusin säilyttää hillityn kokonaisuuden.

 

Olkapäille tein tuollaiset vahvikkeet, eli valkoinen kangas on ommeltu olkasauman päälle, etupuolelle vähän enemmän kuin takapuolelle. Siinä, skootterikuvassa ja napituslistassa käytin kaksipuoleista tukikagasta, eli nuo olkapalat on tiukasti raitakankaassa kiinni.

 

Synttärisankari sai paitansa tänään ja taisi tykätä siitä. Toivottavasti on sopivakin. :)

Kaava Ottobre Design  4/2012 (malli 35), koko 134/140. Olen ottanut tavaksi ottaa OD:n paidoissa leveyden ja hihapyöriön pienemmästä ja pituuden isommasta koosta, tulee jotenkin paremman mallisia niin.

Tähän paitaan olin leikannut kankaat kauan sitten, mutta kanttausresori oli suuri kysymysmerkki. Kun otin paidan työn alle, ajattelin että hihat ovat sen verran lyhyet että pelkkä huolittelu ei riitä, tein resorit. Nooh, pitkäthän niistä taisi tulla, eikä Tiuhti halua pitää hihoja suorassa (eli rypytettynä) vaan käännettynä noin. Ei ihan mun makuun, mutta olkoot.

 



Mä tykkään kyllä tuosta paidasta, samoin hameesta, johon laitoin vyötäröresorin samaa okranväristä kuin paitaankin. Ihanan vahvat värit näissä, sopii syksyyn ja talveen. Päiväkotiin passelia leikkimisvaatetta.

Näitä kuvia katsellessa muistan taas miksi noille ommeltuja vaatteita ei kovin usein tule kuvattua ja blogattua. :D

Mulla on uusi salainen pahe. Mä leikkelen villapaitoja. Ostan kirpputorilta paitoja - mitä isompia, sen parempia.

Pienemmän sormet ei tahdo pysyä lämpöisenä. Varsinkin kurahanskakelit tuotti harmaita hiuksia: ohuet lapaset alla eivät riittäneet ja toppahanskat alla oli liian tönköt. Nämä ovat juuri sopivat.

 

Olisin toki voinut neuloa lapaset, mutta se olisi ollut vähän hitaampaa ja juuri nyt neulon mieluummin sukkia. Kaava näihin on oma, muokattu ja sopivaksi hiottu.

 

 

 

Tämäntyyppisiä lapasia olen tehnyt siis enemmänkin. Nämä parit ovat jo matkanneet lämmittämään pieniä käsiä Humanin valitsemiin kohteisiin, joko Viron venäläisille (sosiaalisen tuen ulkopuolella oleva vähemmistö) tai Petroskoihin. Talkoillen olemme kavereiden kanssa leikelleet villakankaita ja villapaitoja, tässä ensimmäiset parit, lisää on jo leikelty ja vähän ommeltukin. :)

 Viuhti on vauhdikas mekkolapsi ja mekkokin voi vaihtua vauhdikkaasti päivän aikana useaan kertaan. Tähän mekkoon olin itse hyvin tyytyväinen, tuli juuri sellainen kuin ajattelin. Lapsi kieltäytyi pukemasta sitä ylleen, joten otin kuvan henkarilla olevasta mekosta ja mietin että kenelle sen antaisin. Työtunteja oli kulunut jokunen.

 

Pari viikkoa mekko roikkui kaapissa, kun se eräänä päivänä päätyi päälle ihan yllättäen. Sen jälkeen sitä käytettiin lähes päivittäin, annoin pitää arkimekkona ja pidettiin sitä mökilläkin päällä. Ihanaa että mekko oli sopiva ja kangas riittävän pehmeää ja laskeutuvaa. Lämpöisinä kesäpäivinä ihan täydellinen vaate siis. Nyt syksyn tullen sitä ei ole enää pidetty jostain syystä, tai ei mistään syystä. Tiedä tuota.

Mekon kaava on Mekkotehdas -kirjan Orelma, bambikuva taisi olla sieltä myös. Puu ja perhoset omaa käsialaa. Huomasin että minun pitää hankkia liimaharsoa. Kaksipuoleinen tukikangas toimii hyvin kun aplikaatiossa on vain yksi kerros, mutta jo puussa kuvasta tuli tönkömpi. Taustalla pidän aplikoidessa aina irtirevittävää tukikangasta (ns. kirjontatuki), loistokeksintö.

 

Jostain syystä pidän tuosta kauluksesta hyvin paljon, vaikka halkiota ei ehkä tarvittaisi ollenkaan. Ainakin se voisi olla lyhyempi. Tällaista ohutta, laskeutuvaa ja sopivasti kuvioitua mekkokangasta ei muuten ole ihan helppo löytää, toisinaan palalaatikoiden äärellä onnistaa. Tämä yksilö tosin odotti useamman vuoden kaapissa kohtaloaan.

Tiuhti aloitti eskarissa, ja ohjeiden mukaan piti penaali olla jokaisella oma. Hevosista innostuneelle lapselle aplikoin heppakankaasta kuvat pussukan kylkeen ja niin tuli penaalista "maailman paras". On se kyllä omaankin silmään miellyttävämpi kuin moni kaupan penaali, joten kiva että kelpasi. :)

Eräs varsin ihana pieni poika täytti joulun aikaan vuosia, kokonaista viisi jo. Olin pyöritellyt pöllöideaa kauan, oikeastaan olin leikellyt pöllön jo kesällä, aikeena tehdä t-paita ihan muuten vaan hänelle. Epäröin pinkin velourin kohdalla niin paljon että pistin projektin jäihin, en kyennyt näkemään sen tilalla mitään muutakaan. Sitten sainkin kuulla että pinkki ja vaaleanpunainen itse asiassa ovat mieluisia värejä, vaikkei niitä olekaan vaatteissa. Siitä se sitten lähti. 

Paidan trikoo on luomuinterlockia, housujen oliivi velour on lasten metsolasta, varsin laadukkaan oloista ja tavallista paksumpaa. Housujen kaava taisi lopulta olla "oma", eli muokkasin aika paljon ja yhdistelin eri kaavoja, jotta sain mitä halusin: pussilahkeet, taskut ja resorivyötärön. Koko taisi olla 122. Ja kuulemma asu oli mieluisa. Hyvä niin.

Usein käsityöprosessini sisältävät pitkän suunnittelujakson ja ihan älyttömän määrän pohdintaa ja sommittelua. Tämä ei ollut sellainen. Tämä oli sellainen että kysyin Tiuhtilta haluaisiko hän uuden hameen. Hän halusi. Valitsimme yhdessä kankaat ja revimme iloisesti suikaleita. Silitin suikaleet, ompelin samurilla yhteen ja tikkasin (mielestäni väärään suuntaan kylläkin, mutta sille ei voinut enää mitään). Leikkasin hamelevyisen suorakaiteenmuotoisen palan, ompelin yhden sauman sekä kuminauhan kujaan ja helmaan käänteen. Ja niin oli seuraavana päivänä uusi hame laittaa päiväkotiin. 

Tästä on jo pari kuukautta, mutta kuvan otin tänä aamuna, kun olin saanut valita myös muut vaatteet. Oikeasti tämä kuuluu kuulemma pukea keltaisten tai punaisten sukkisten, vaaleanpunakirjavan t-paidan ja pinkki-valko-turkoosin ajoneuvopaidan kanssa. "Mä tykkään kun on paljo värejä, ei niitten tarvi sopia yhteen". Rohkenen olla eri mieltä ja jatkaa lasteni pukeutumiskonsulttina vielä tovin.

Ja niin. Tällainen "tuumasta toimeen" käsityö oli varsin kiva. Voisin kokeilla toistekin. ;)

Valmiiden vaatteiden kuvaaminen lattialle tai pöydälle levitettynä on aina vähän tympeetä. Perspektiivi vääristää ja valo osuu väärin kankaaseen. Eikä vaatteen mallista saa välttämättä kovin hyvin selvää. Käyttäjän päällä kuvaaminen vaatii että käyttäjä suostuu pukemaan uuden vaatteen päälleen. Sen jälkeen homma on helppoa kuin se kuuluisa heinänteko - jota aika harva kaupunkilaiskakara on aikuisikään mennessä edes kokellut. 

Trikoo on JNY:n pilvi-interlockia. Siinä ei kuulemma ole bambeja. Jaha. No kelpas se kuitenkin. Housut on joustofroteeta jostan, ehkä triteksistä.

 

 

Tiuhti on venähtänyt pituutta melkoisesti. Vuosi sitten ommellut housut olivat jo aikas nolot päiväkotivaatteet, niissä oli sentään ollut kasvuvaraakin. Eipä ollut enää. Paidoissakin alkoi olla jo vähän niukasti valinnanvaraa aamuisin.

Housujen kaava on joku Ottobren leggins-kaava, polven korkeudelta alaspäin levennettynä, niin että kaava on lahkeesta yhtä leveä kuin polven korkeudelta. Koko 110cm leveyden puolesta ja pituutta reilusti, varmaan koon 122cm mukaan.

Paidat on Ottobren creative workshop kaavalla (slim fit), leveys koon 110cm mukaan ja pituus koon 116cm mukaan.

Hame on myös Ottobresta sovellettu, eli helmaa on levennetty. Helma on vähän pitkä mun makuun, mutta lapsi tykkää. Ja onhan siinä sitten kasvuvaraa. ;) Housut ja hame on joustofroteeta, Peura-jersey Ikasyrilta.

 

Tämä viimeinen paita on ihan aitoa kasaria kankaansa puolesta. Mummini varastoista löytyi pala, josta sai vielä yhden lapsen paidan. Tästä mummi sanoi paitoja tai muuta olleen perheessä "vähän kaikilla". Ja tutulta se näyttääkin. Kuulemma se ei ole niin kiva. Tai raidat on, mutta se punainen osa ei. 

Sekä housuja että paitoja on leikelty enempikin, joten niitä pitäisi pikkuhiljaa tännekin ilmestyä.

Tiuhti on nyt sellaisessa jännässä vaiheessa, että sopivan pituisissa sukkahousuissa on jalkaterät liian pitkät ja sukka jää kärjestä rutulle kengän sisällä. Ja joka-aamuinen katastrofi on valmis. Kuka nyt kurttusukkia haluaisi? Lupasin ommella legginseja, joiden kanssa voi käyttää juuri sopivia sukkia. 

 

Ottobre 4/2004 lehdestä piirsin legginsien kaavan ilman saumavaroja ja vielä kaventaen 1cm koko kaavan pituudelta. Olen jo aiemmin huomannut että Ottobren leggins-kaavat eivät vastaa lehden kuvan toteutusta, näin tälläkin kertaa. Samasta lehdestä otin hihattoman aluspaidan kaavan, täysin ilman saumavaroja senkin.

 

Kangas on luonnonvalkoista puuvillainterlockia, tarkoitus on ainakin legginseja tehdä sekä puuvillaisena että merinovillaisena. Aluspaidan taidan toteuttaa myös merinosta, sellaiselle voi olla talvella käyttöä, hyvin tarkeneva lapsi ei välttämättä tarvitse pitkähihaista aluspaitaa kuin vasta ihan paukkupakkasilla.

Ulkona alkaa olla jo aika kylmä, mutta pienet ihmiset painelee pitkin pihoja sellaista vauhtia, että hiki kuulemma tulee. Pipon pitäisi siis lämmittää kun ollaan paikallaan, mutta hengittää kun lämpöä riittää omasta takaa. Villaa ei vielä toivoteta tervetulleeksi. Kokeillaan bambua, tässä tapauksessa bambu-puuvilla-joustofroteeta (Myllymuksut), jota on vaateompeluiden jäljiltä vielä kaapissa. Pipo ja huivi ovat kaksinkertaiset, jospa vähän lämmittäisi paremmin niin.

Tämä setti lähti tänään postin mukana kaverille, jonka synttäreille se ei ihan ehtinyt mukaan. Raitojen värit eivät ole saajan äidin mieleen, mutta ovat juurikin saajan haalarin väriset, joten uskoisin että kelpaa kuitenkin. Olen ommellut näitä huiveja ennenkin, mutta parantelin mallia nyt vähän vielä, ja vihdoinkin se suojaa kaulaa kunnolla, eikä jää lerpattamaan. Huivissa on takana neppikiinnitys, jolloin lapsi saa huivin itse päivähoidossa kaulaansa ja pois.  

Viime päivinä täällä on myös puikkoja heiluteltu, pienempi Aviatrix odottaa nappia ja lankojen päättelyä, isompi on aloitettu. Näyttäisi siltä että vihdoinkin olen löytänyt pipomallin joka ei jätä kylmäksi korvia tai niskaa. Tykkään. Ja toivottavasti postaan piakkoin. :)

Hetkisen aikaa on blogi viettänyt hiljaiseloa - elämä ei. :) Meillä on nyt kaksi lasta, Tiuhti on neljävuotias neitonen, tykkää kaikesta pienestä ja sievästä. Viuhtilla on ikää 9,5kk ja vauhti päällä lähes jatkuvasti, pelko täysin vieras käsite. Toisilleen sisarukset ovat tärkeimmät koko maailmassa. Voi olla että blogin Pienet Jutut ovat jatkossa vähän muutakin kuin vain käsitöitä. Niitä perusvaatteita kun tulee surauteltua aina tarpeen mukaan, mutta eipä niitä aina jaksa ja viitsi raportoida. Ehkäpä niistä pitää vaan tehdä vähän hauskempia, niin on kivempi raportoida. ;)

Tiuhtin pikkuhousut alkoivat myös jäädä pieniksi, asia josta mies muistutteli muutamaan otteeseen. Nämä ovat samalla kaavalla kuin joskus aiemminkin postatut, eli olisiko Ottobre 6/2010, koko 110cm. En vaan ymmärrä, olisinko sittenkin madaltanut niitä aiemmin pari senttiä, koska nämä ovat vähän oudon malliset. Pitäisi olla hipsterit, mutta on kyllä enempi maxit. Lapsi kelpuuttaa kyllä, ja lohikäärmepikkarit päätyy aina käyttöön jos puhtaina ovat, mutta itseä vähän harmittaa. Periaatteessa nuo yhdeksät riittäisi meidän pesukierrolla, mutta taidan turhamaisuuttani tehdä satsin lisää, vähän matalampia, kunhan saan kiireemmät työt alta pois.


Aina välillä mä kyselen vaatteen saajalta sekä puolisoltani mielipiteitä resorin väristä, vaikken vastauksista pidäkään. Teen sitten kuten parhaaksi katson ja hyvää tuppaa tulemaan. Eli pinkki ajoneuvotrikoo on single jerseytä ikasyriltä ja turkoosi resori myllymuksuilta. Paita päätyy käyttöön heti kun on puhtaana. Parasta palautetta on se.