Hetkisen aikaa on blogi viettänyt hiljaiseloa - elämä ei. :) Meillä on nyt kaksi lasta, Tiuhti on neljävuotias neitonen, tykkää kaikesta pienestä ja sievästä. Viuhtilla on ikää 9,5kk ja vauhti päällä lähes jatkuvasti, pelko täysin vieras käsite. Toisilleen sisarukset ovat tärkeimmät koko maailmassa. Voi olla että blogin Pienet Jutut ovat jatkossa vähän muutakin kuin vain käsitöitä. Niitä perusvaatteita kun tulee surauteltua aina tarpeen mukaan, mutta eipä niitä aina jaksa ja viitsi raportoida. Ehkäpä niistä pitää vaan tehdä vähän hauskempia, niin on kivempi raportoida. ;)

Tiuhtin pikkuhousut alkoivat myös jäädä pieniksi, asia josta mies muistutteli muutamaan otteeseen. Nämä ovat samalla kaavalla kuin joskus aiemminkin postatut, eli olisiko Ottobre 6/2010, koko 110cm. En vaan ymmärrä, olisinko sittenkin madaltanut niitä aiemmin pari senttiä, koska nämä ovat vähän oudon malliset. Pitäisi olla hipsterit, mutta on kyllä enempi maxit. Lapsi kelpuuttaa kyllä, ja lohikäärmepikkarit päätyy aina käyttöön jos puhtaina ovat, mutta itseä vähän harmittaa. Periaatteessa nuo yhdeksät riittäisi meidän pesukierrolla, mutta taidan turhamaisuuttani tehdä satsin lisää, vähän matalampia, kunhan saan kiireemmät työt alta pois.


Aina välillä mä kyselen vaatteen saajalta sekä puolisoltani mielipiteitä resorin väristä, vaikken vastauksista pidäkään. Teen sitten kuten parhaaksi katson ja hyvää tuppaa tulemaan. Eli pinkki ajoneuvotrikoo on single jerseytä ikasyriltä ja turkoosi resori myllymuksuilta. Paita päätyy käyttöön heti kun on puhtaana. Parasta palautetta on se.

Viikon luontokuva

Pieni ihminen ei vaan voi kävellä suoraan... :)

Pieniä mietelmiä

Olen tainnut löytää sen kuuluisan ajan madoreiän toisen pään. Onko sinulla se toinen? Haluaisitko jo vaihtaa, vai pidätkö edelleen ruhtinaallisesta omasta ajastasi? Vai oliko mulla se toinen pää lainassa vaan? Palautinko edes ajoissa?

Yksi asia on varmaa. Blogin nimi oli väärä. Se oli sitä jo alun alkaen, tiedäthän: luot blogin, sille pitää keksiä nimi ja kaikki ideat karkaa päästä. Edellisen blogini nimi oli toimiva, mutta en osannut ottaa sitä käyttöön uudella blogipalvelimella. Leijonaemo ja vielä oikein kengurupuvussa kuulosti mahtipontisesti siltä että aikoisin kertoa meidän elämästä pikkunatiaisen kanssa ja liinailusta. Mutta kun uudella blogilla olikin tilaajia jo ennen kuin ehdin mihinkään listalle sitä ilmoittaa, niin eihän sitä nimeä enää "voinut" vaihtaa...

Tarkoitus on kuitenkin edelleen kertoa käsitöistä, mutta oikeesti: Niitä ei ole syntynyt yhtään! Tai ainakaan mitään bloggaamisen arvoista. (Kuka sitä nyt lisäimuista ja muista räteistä jaksaa kuvia räpsiä yms.)

Uusi nimi, Pikku Juttuja madaltaa toivottavasti omaa kynnystäni kertoa pienistä asioista, elämästä ja käsitöistä. Jonkinverran juttuja voi olla kestoilusta, jotain liinailustakin. Mutta käsitöihin haluan palata pikimmiten.

Entä mitä meille kuuluu? Meillä on pian 9kk täyttävä vauhdikas tyttönen. Kontaten ja ryömien pääsee aika moneen paikkaan. Tänä aamuna sain seuraa suihkuun, pientä ihmistä ei pätkääkään kiinnosta kastuuko vaatteet, kun lattialla on vettä jota lätistellä! Keräyspaperit kutsuu koristansa seireenien tavoin, ilmeisesti painomuste on hyvänmakuistakin. Tämän kuvan oton jälkeen vietimme mukavan tovin laittaessa takaisin yhtä läppärin näppäimistä.

Ihkupihkuvillikset

Tää helle hajottaa mut pian - onneksi ei ole ollut koko kesää tällaista. Pienikin yritys tehdä jotain kivaa kostautuu turvonneina koipina ja pinkeenä olona. Kävin aamusta kaupassa ostamassa anasmehua ja purkkiananasta, jospa se edes vähän hillitsisi tota nesteen kertymistä. Olis kiva saada pitää nilkkansa vielä vähän aikaa - ja omat kengät jalassa. ;)

Tällaisena ihanan nopeana työnä puikottelin pienet villahousut Loftista. Noi on nyt pienimmät mitä olen tehnyt, tuo tuleva käyttäjä kun ei ilmeisesti ole erityisemmin koolla pilattu. Täytyy kai toisella sopivat villahousut olla?

Ohje on oma, neuloessa eteenpäin pohdittu. Silmukoita 68. Lankana Zitron Loft, väri "kevät sateenkaari", Kestovaippakaupasta ostin. Puikot resorissa 4mm, sileällä osuudella 4,5mm. Loft on kyllä tosi ihanan tuntuinen lanka, ja ihanan nopea neuloa. Värit vaihtuvat tässä langassa kivasti, ei pätkävärjättyä, muttei liian pitkiä väriliukujakaan. Yksi kerä melkein riitti, langan menekki oli 51g, eli pari metriä korkeintaan tarvittiin toisesta kerästä.

Muotoilusta: Pepun puolelle tein lisätilaa muutamalla lyhennetyllä kerroksella ja haaraa levensin myös muutamalla silmukalla ennen lahkeita. Tuon levennyksen olisi voinut saada siistimmin, samoin haarasauman. Taidan tehdä toiset samanlaiset mutta lyhyemmillä lahkeilla vielä. Ja kokeilen saada tuosta haaran levennyksestä ja saumasta siistimmän... :) Ja tietysti näitä varmaan tulee useammassa koossa vielä lisää... (Kuvassa muuten näyttää siltä että toinen lahje olisi lyhyempi, se on harhaa, kyllä ne samanpituiset on! ;) )

Grattis lilla (?) jag! :)

"Muminmamman släpade ihop stenar till en eldstad för att värma upp pannkakan, hon samlade ved och bredde ut blordduken i sanden med en liten sten i varje hörn för att den inte skulle blåsa bort. Hon radade ut alla kopparna och grävde ner smörburken i den våta sanden i skuggan av en sten och slutligen satte hon en bukett strandliljor mitt på bordet.

-Kan vi hjälpa dig med nånting? frågade Mumintrollet när allt var färdigt."

Ylläoleva lainaus on yksi ehdoton lemppareistani Tove Janssonin teksteissä, ja tuo löytyi eilen siskoni askartelemasta onnittelukortista. Olinkohan kertonut hänelle asiasta, vai oliko sattumaa? Siskon kortti on tuo oikeanpuoleinen, M:n kortti on vasemmalla.

Vanhenin siis eilen taas vuodella, aamulla sain M:n askarteleman kortin (aamupalan olin syönyt jo aikaa sitten siinä vaiheessa kun M heräsi ;) ) ja tämän tultua töistä sain kukkia. Käytiin illalla syömässä hyvää ruokaa, ja siinä sitä ohjelmaa sitten oli ihan tarpeeksi. (Tässä kuvassa näkyy myös meidän ihana uusi olohuoneen tapetti...)

Fammo ja Faffa onnitteli sähköpostilla, johon oli liitetty serkkupoikani taideteos:

Ja lopuksi jotain ommeltua, jota M kovasti patisti mua saamaan valmiiksi. Olin jossain mielenhäiriössä kertonut ompelevani jonkunlaisen kassin sairaalakassiksi. Tämä oli sitten jäänyt mieleen lupauksena. Ensimmäinen versio valmistuikin aika nopeasti, mutta siinä tuli joku ihme mittahäiriö: olen yleensä ommellut kassit niin että pohjan ja reunojen "varat" on samaa kangaskappaletta kuin kassin kyljet, nyt halusin tuollaisen reunuksen joka kiertäisi ympäri kassin ollen myös kantohihna. Ekasta kassista tuli sen kokoinen että vauvan olisi voinut tuoda siinä kotiin. :S Tämä toinen on nyt sitten sopiva, hitusen isompi olis kai voinut olla, mutta riittänee... :)

Kangas on Eurokankaan verhokangaspoistopalalaatikosta (ihana sanahirviö ;D) ja kankaan raidoitus määräsi aika pitkälle kassin muotoa ja kokoa. Vuori on kätköistä löytynyttä tiivistä pellavaa - melkein kuin mankeliliinaa. Sisäpuolelle ompelin erilaisia taskuja, tota kassia kun on tarkoitus voida käyttää jatkossa esim. olkalaukkuna tai hoitokassina. Kantohihnaa vahvistamaan pujotin jotain sellaista paksua litteetä nauhaa, jonka nimeä ja käyttötarkoitusta en tiedä - sopi tähän tarkoitukseen ihan hyvin. Yläreunassa on pala leveää tarranauhaa (Aplix), ja koukkupuolen suojaksi ompelin tollasen kangaspalan jonka toisella puolella on pehmeää "tarrakangasta" (siis eri laatu kuin varsinainen tarranauha) - ettei turhaan tule revittyä vaatteitaan tai muuta siihen ärhäkkään koukkupuoleen.

Tykkään tosta kassista kyllä, mutta sen ompelu herätti liudan ristiriitaisia ajatuksia: en halua vielä tätä tarvita... :S Jos intoa riittää, tulee samasta kankaasta vielä meikkipussi, kangasta on vielä vähän. Nähtäväksi jää myös mitä sille jättiläiskassille tapahtuu, saanko siitä talteen sopivat palat, joista saisi sitten toisen kassin. Harmittaa sen epäonnistuminen, aika paljon tuhlasin aikaa sen kanssa, taskuja siinäkin on ihan kiitettävästi...

Puikoilta on valmistakin syntynyt, mutta esittelen vasta kun koko sarja/kokonaisuus on valmis. :)