Talvi pääsi yllättämään taaperonäidin, sopivaa kunnollista talvilakkia ei ollutkaan. Nopeastihan se syntyi kirjavasta Naturwollesta (ostettu kuusi vuotta sitten, jo oli aikakin keksiä sille projekti). Ongelmana vaan oli että myssy tuli silmille, isosiskollekin se oli vähän reilu. Purkuun.

70s 5mm puikoilla, 3o2n resoria 5krs, 10s lisäys ja korkeutta sopivasti, kavennukset kahdeksassa kohtaa. Joku nätimpi kavennus olisi kyllä kiva tällaisessa perusmyssyssä, ehkä joku toinen kerta ehtii niitä katsella. Päälaki piti olla pyöreä että huppu menee päähän, se vähän rajoitti luovuutta tällä kertaa. 

 Ei tuu pipa silmille enää.

Tiuhti vie maanantaina kaverin synttäreille mukanaan pienen pussukan ja hiusjuttuja. Käsittääkseni viisivuotialla on yksiä sun toisia aarteita säilytettävänään. Tämä viisivuotias käyttää aika paljon vaaleanpunainaista, joten lähdin siihen teemaan sitten mukaan.

Pinnit, hiuslenksut ja nappiaihiot ovat Nappikauppa Punahilkasta ja kankaat vuoden takaa Kädentaitomessuilta mallipaloista. Pussukan kaava on oma, mutta Hipun mainion ohjeen avulla tehty. 

Eräs varsin ihana pieni poika täytti joulun aikaan vuosia, kokonaista viisi jo. Olin pyöritellyt pöllöideaa kauan, oikeastaan olin leikellyt pöllön jo kesällä, aikeena tehdä t-paita ihan muuten vaan hänelle. Epäröin pinkin velourin kohdalla niin paljon että pistin projektin jäihin, en kyennyt näkemään sen tilalla mitään muutakaan. Sitten sainkin kuulla että pinkki ja vaaleanpunainen itse asiassa ovat mieluisia värejä, vaikkei niitä olekaan vaatteissa. Siitä se sitten lähti. 

Paidan trikoo on luomuinterlockia, housujen oliivi velour on lasten metsolasta, varsin laadukkaan oloista ja tavallista paksumpaa. Housujen kaava taisi lopulta olla "oma", eli muokkasin aika paljon ja yhdistelin eri kaavoja, jotta sain mitä halusin: pussilahkeet, taskut ja resorivyötärön. Koko taisi olla 122. Ja kuulemma asu oli mieluisa. Hyvä niin.

Usein käsityöprosessini sisältävät pitkän suunnittelujakson ja ihan älyttömän määrän pohdintaa ja sommittelua. Tämä ei ollut sellainen. Tämä oli sellainen että kysyin Tiuhtilta haluaisiko hän uuden hameen. Hän halusi. Valitsimme yhdessä kankaat ja revimme iloisesti suikaleita. Silitin suikaleet, ompelin samurilla yhteen ja tikkasin (mielestäni väärään suuntaan kylläkin, mutta sille ei voinut enää mitään). Leikkasin hamelevyisen suorakaiteenmuotoisen palan, ompelin yhden sauman sekä kuminauhan kujaan ja helmaan käänteen. Ja niin oli seuraavana päivänä uusi hame laittaa päiväkotiin. 

Tästä on jo pari kuukautta, mutta kuvan otin tänä aamuna, kun olin saanut valita myös muut vaatteet. Oikeasti tämä kuuluu kuulemma pukea keltaisten tai punaisten sukkisten, vaaleanpunakirjavan t-paidan ja pinkki-valko-turkoosin ajoneuvopaidan kanssa. "Mä tykkään kun on paljo värejä, ei niitten tarvi sopia yhteen". Rohkenen olla eri mieltä ja jatkaa lasteni pukeutumiskonsulttina vielä tovin.

Ja niin. Tällainen "tuumasta toimeen" käsityö oli varsin kiva. Voisin kokeilla toistekin. ;)

Olipa kerran äiti, jonka mielestä lapsista vanhempi tarvitsi uuden myssyn. Muiden kauniisti istuvia myssyjä ihailtuaan äiti totesi mallin olevan pyöreällä takaraivolla varustetulle lapselle oikein passeli. Lanka ja puikot kohtasivat.

Myssy syntyi nopeasti, liekö siinä syy myös mukaan hiipineisiin virheisiin. Myssystä tuli tolkuttoman ruma sekä vieläpä pieni. Pikkusiskon kokoa. Ylipitkällä kiinnityshihnalla. Koska myssy oli nopea neuloa, otti äiti uuden langan ja puikot käteensä. Puikkokoko ei vaihtunut, mutta silmukkamääräksi valittiin uusi. Samoin valittiin paljon ihanampi ja pehmoisempi lanka. Uudella silmukkamäärällä saatiin aikaiseksi ... kyllä vaan: pipo pikkusiskolle.

Olisi voinut kuvitella, että äiti ymmärtäisi tässä vaiheessa luovuttaa, mutta koska lankaa oli vielä reilusti, se oli ihanaa ja sopi loistavasti pinkin haalarin kanssa, jatkoi hän sinnikkäästi. Olihan hän jo toista pipoa neuloessa oppinut virheistään ja osannut muokata ohjetta kauniimmaksikin - ainakin omasta mielestään. Hän sai valmiiksi kolmannen pipon. Tuo pipo mahtui lapsesta vanhemman päähän. Mahtui toki, koska mahtui myös äidin päähän.

Pikkusiskon piposta tuli äidin mielestä oikein sopiva, isosisko piti myös pipostaan, vaikka se silmille valahtikin. Lisäksi se repsotti niskasta. Parin viikon käytön jälkeen oli molempien siskosten pipot löystyneet ihan onnettomiksi.

Puikoille pääsi vielä uusi lanka, paksumpi, isosiskon talvihaalarin väreihin sopiva. Lakin ollessa melkein valmis, äiti luovutti. Se on liian pieni. Äiti sai myös kuulla että ohjeen kirjoittaja on muokannut ohjetta, mahdollisesti niskan osuus lörpöttäisi nyt vähemmän. Hän ei vaan tiedä että uskoisiko tuota.

Unelmanpehmeän merinolangan äiti käyttänee johonkin tarkoituksellisesti löysään pipoon. Jos jaksaa purkaa. 

Sen pituinen se. Ei aina vaan voi onnistua.

Kuopuksen osa on tyly. Vaatteita kun löytyy ennestään, sukkia ja kypärämyssyjä myöten, ei paljoa tule mietittyä niiden tekoa. Mutta jos kuitenkin? Ihan omat tavissukat? Sellaiset, jotka pysyvät kunnolla jalassa, tietystikin.

Sukkien lanka on vanhaa woolia, kanervanväristä ja niin ihanaa. Pehmeää ja kestävää. Kasvuvaraa on vielä, näiden alle mahtuu toiset ohuemmat villasukat - loistojuttu saappaan sisällä näillä keleillä!

Taaperon jalkaan tuntuu sopivan aika hyvin tällainen sukka, jossa joustin jatkuu jalkapöydän päälle. Ei ole niin tarkkaa, onko juuri oikean kokoinen, ja helpottaa pukemista. Tykkään. Vaikkei se niin nättiä olekaan.

Päiväkoti-ikäisellä tarvii sukat myös nimikoida. Joskus tuskailin villavermeiden nimikoimisen kanssa, kunnes tulin kokeilleeksi tätä. Ompelen koneella pienet palat puuvillanauhaa paikoilleen ja kirjoitan merkkaustussilla nimen. Laiskana toki niin pienellä, että jos sukista Viuhtille jää, niin mahtuu uusi nimi. Juu, Tiuhtille ostin teollisia sukkia, kun tuntui etten ehdi neuloa, mutta eipä nuo sitten edes kelvanneet käyttöön. Jotain vikaa niissä oli, en muista enää mitä. Viimetalviset äitinneulomat kiskottiin jalkaan tänäkin talvena. Hyvin kuulemma mahtuvat.

Niin, niistä tuplasukista ja saappaista. Ja niistä keleistä. Tällainen lätäkkö löytyi lähipuistosta viikko sitten - kevään eka kuralätäkkö. Viuhtin eka lätäkkö! Ja typyn ilme oli lähinnä kysyvä: Miks te ette aiemmin oo tuonu mua tänne?!? Aivan parasta. Pitäisikö itsekin kokeilla? ;)

Valmiiden vaatteiden kuvaaminen lattialle tai pöydälle levitettynä on aina vähän tympeetä. Perspektiivi vääristää ja valo osuu väärin kankaaseen. Eikä vaatteen mallista saa välttämättä kovin hyvin selvää. Käyttäjän päällä kuvaaminen vaatii että käyttäjä suostuu pukemaan uuden vaatteen päälleen. Sen jälkeen homma on helppoa kuin se kuuluisa heinänteko - jota aika harva kaupunkilaiskakara on aikuisikään mennessä edes kokellut. 

Trikoo on JNY:n pilvi-interlockia. Siinä ei kuulemma ole bambeja. Jaha. No kelpas se kuitenkin. Housut on joustofroteeta jostan, ehkä triteksistä.

 

 

Tiuhti on venähtänyt pituutta melkoisesti. Vuosi sitten ommellut housut olivat jo aikas nolot päiväkotivaatteet, niissä oli sentään ollut kasvuvaraakin. Eipä ollut enää. Paidoissakin alkoi olla jo vähän niukasti valinnanvaraa aamuisin.

Housujen kaava on joku Ottobren leggins-kaava, polven korkeudelta alaspäin levennettynä, niin että kaava on lahkeesta yhtä leveä kuin polven korkeudelta. Koko 110cm leveyden puolesta ja pituutta reilusti, varmaan koon 122cm mukaan.

Paidat on Ottobren creative workshop kaavalla (slim fit), leveys koon 110cm mukaan ja pituus koon 116cm mukaan.

Hame on myös Ottobresta sovellettu, eli helmaa on levennetty. Helma on vähän pitkä mun makuun, mutta lapsi tykkää. Ja onhan siinä sitten kasvuvaraa. ;) Housut ja hame on joustofroteeta, Peura-jersey Ikasyrilta.

 

Tämä viimeinen paita on ihan aitoa kasaria kankaansa puolesta. Mummini varastoista löytyi pala, josta sai vielä yhden lapsen paidan. Tästä mummi sanoi paitoja tai muuta olleen perheessä "vähän kaikilla". Ja tutulta se näyttääkin. Kuulemma se ei ole niin kiva. Tai raidat on, mutta se punainen osa ei. 

Sekä housuja että paitoja on leikelty enempikin, joten niitä pitäisi pikkuhiljaa tännekin ilmestyä.