Viuhti on vauhdikas mekkolapsi ja mekkokin voi vaihtua vauhdikkaasti päivän aikana useaan kertaan. Tähän mekkoon olin itse hyvin tyytyväinen, tuli juuri sellainen kuin ajattelin. Lapsi kieltäytyi pukemasta sitä ylleen, joten otin kuvan henkarilla olevasta mekosta ja mietin että kenelle sen antaisin. Työtunteja oli kulunut jokunen.

 

Pari viikkoa mekko roikkui kaapissa, kun se eräänä päivänä päätyi päälle ihan yllättäen. Sen jälkeen sitä käytettiin lähes päivittäin, annoin pitää arkimekkona ja pidettiin sitä mökilläkin päällä. Ihanaa että mekko oli sopiva ja kangas riittävän pehmeää ja laskeutuvaa. Lämpöisinä kesäpäivinä ihan täydellinen vaate siis. Nyt syksyn tullen sitä ei ole enää pidetty jostain syystä, tai ei mistään syystä. Tiedä tuota.

Mekon kaava on Mekkotehdas -kirjan Orelma, bambikuva taisi olla sieltä myös. Puu ja perhoset omaa käsialaa. Huomasin että minun pitää hankkia liimaharsoa. Kaksipuoleinen tukikangas toimii hyvin kun aplikaatiossa on vain yksi kerros, mutta jo puussa kuvasta tuli tönkömpi. Taustalla pidän aplikoidessa aina irtirevittävää tukikangasta (ns. kirjontatuki), loistokeksintö.

 

Jostain syystä pidän tuosta kauluksesta hyvin paljon, vaikka halkiota ei ehkä tarvittaisi ollenkaan. Ainakin se voisi olla lyhyempi. Tällaista ohutta, laskeutuvaa ja sopivasti kuvioitua mekkokangasta ei muuten ole ihan helppo löytää, toisinaan palalaatikoiden äärellä onnistaa. Tämä yksilö tosin odotti useamman vuoden kaapissa kohtaloaan.

Tiuhti aloitti eskarissa, ja ohjeiden mukaan piti penaali olla jokaisella oma. Hevosista innostuneelle lapselle aplikoin heppakankaasta kuvat pussukan kylkeen ja niin tuli penaalista "maailman paras". On se kyllä omaankin silmään miellyttävämpi kuin moni kaupan penaali, joten kiva että kelpasi. :)

Eräs varsin ihana pieni poika täytti joulun aikaan vuosia, kokonaista viisi jo. Olin pyöritellyt pöllöideaa kauan, oikeastaan olin leikellyt pöllön jo kesällä, aikeena tehdä t-paita ihan muuten vaan hänelle. Epäröin pinkin velourin kohdalla niin paljon että pistin projektin jäihin, en kyennyt näkemään sen tilalla mitään muutakaan. Sitten sainkin kuulla että pinkki ja vaaleanpunainen itse asiassa ovat mieluisia värejä, vaikkei niitä olekaan vaatteissa. Siitä se sitten lähti. 

Paidan trikoo on luomuinterlockia, housujen oliivi velour on lasten metsolasta, varsin laadukkaan oloista ja tavallista paksumpaa. Housujen kaava taisi lopulta olla "oma", eli muokkasin aika paljon ja yhdistelin eri kaavoja, jotta sain mitä halusin: pussilahkeet, taskut ja resorivyötärön. Koko taisi olla 122. Ja kuulemma asu oli mieluisa. Hyvä niin.