Astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tein nappilistan, ensimmäistä kertaa sitten yläkoulun käsityötuntien. Piti turvautua blogimaailmaan ja nettiohjeisiin, kaavalehti ei ohjetta asiaan tarjoillut, vaikka nappilista siis kaavan paidassa oli. Purin nappilistan kahdesti, viimeisellä kerralla leikkasin sitten kankaan noin päin, tuli oikeastaan aika hauska, valkoinen raita kätkee napinlävet itseensä täydellisesti. Ja siis harsimaankin päädyin, nyt kyllä tiedän missä saattoi mennä vikaan ja aion tehdä pari harjoituskappaletta vielä. Tarviiko muuten edes sanoa että tein kyllä nytkin harjoituskappaleen, ja se onnistui laakista...

 

Paita oli tulossa eräälle seitsemän vuotta juuri täyttäneelle lapselle, jonka mieltymykset eivät ole minulle ihan selvät. Olen ymmärtänyt että ei ihan liian lapsellista enää, koululaiselle, mutta jotain kivaa kuitenkin saisi olla. Punaista ajoneuvotrikoota oli vähän jäljellä, valitsin skootterin kuvamerkiksi paidan helmaan. Otin myös vapauden leikitellä vähän väreillä, mutta halusin säilyttää hillityn kokonaisuuden.

 

Olkapäille tein tuollaiset vahvikkeet, eli valkoinen kangas on ommeltu olkasauman päälle, etupuolelle vähän enemmän kuin takapuolelle. Siinä, skootterikuvassa ja napituslistassa käytin kaksipuoleista tukikagasta, eli nuo olkapalat on tiukasti raitakankaassa kiinni.

 

Synttärisankari sai paitansa tänään ja taisi tykätä siitä. Toivottavasti on sopivakin. :)

Kaava Ottobre Design  4/2012 (malli 35), koko 134/140. Olen ottanut tavaksi ottaa OD:n paidoissa leveyden ja hihapyöriön pienemmästä ja pituuden isommasta koosta, tulee jotenkin paremman mallisia niin.

Tähän paitaan olin leikannut kankaat kauan sitten, mutta kanttausresori oli suuri kysymysmerkki. Kun otin paidan työn alle, ajattelin että hihat ovat sen verran lyhyet että pelkkä huolittelu ei riitä, tein resorit. Nooh, pitkäthän niistä taisi tulla, eikä Tiuhti halua pitää hihoja suorassa (eli rypytettynä) vaan käännettynä noin. Ei ihan mun makuun, mutta olkoot.

 



Mä tykkään kyllä tuosta paidasta, samoin hameesta, johon laitoin vyötäröresorin samaa okranväristä kuin paitaankin. Ihanan vahvat värit näissä, sopii syksyyn ja talveen. Päiväkotiin passelia leikkimisvaatetta.

Näitä kuvia katsellessa muistan taas miksi noille ommeltuja vaatteita ei kovin usein tule kuvattua ja blogattua. :D

Yhtä sun toista on tullut tehtyä, mutta villatakkeihin ja -paitoihin on liittynyt jokin kynnys, este korvieni välissä. Tiuhtille aloitin joskus pienen pientä vauvanpaitaa, se jumitti, koska tein toisesta hihasta liian pitkän. Purkaminen ärsytti. Purin koko tekeleen Viuhtin ollessa kaksi vuotta.

 

Olen tiennyt tuon esteen olevan ihan typerä, joten tartuin härkää sarvista, öö, toissa kesänä. (Tarkistin, olen tulostanut ohjeen kesäkuussa 2012) Neuloin leikkipuistossa, hiekkalaatikon reunalla, epäröin vahvasti värejä, raitojen harmoniaa ja kaikkea mahdollista. Enkä vähiten kokoa. Raitojen osalta kaveri sanoi että siitähän tulee ihan tiikerinraidat mieleen. Aivan. Tiikeritakki.

 

Ohje on Garnstudion sivuilta, babydrops 20-16, kaksivuotiaan koko. Tai siis sinnepäin. Lanka on ohjeen lankaa paksumpaa, Artesanon Superwash merinoa. Ja neuloin kokonaan sileää, vaikka ohjeessa kaarroke on ainaoikeaa. Ja neuloin suljettuna neuleena, vaikka ohjessa neulottiin tasona. Neuloinkin takin melko pitkälle viime kesänä ja syksynä. Kaarrokkeen kavennukset mietitytti, ne piti laskea uudelleen, koska ainaoikea on tiiviimpää kuin sileä. Tuleva takki oli valtava. Laitoin sen kaappiin unohtumaan.

 

Tänä syksynä kaivoin tekeleen esille uudelleen. Pieni vilukissani tarvitsi omannäköistä lämmikettä ylleen. Neuloin kaarrokkeen loppuun. Keräsin rohkeutta stiikkaukseen. Ompelin tukiompeleet ja leikkasin keskeltä edestä auki. (Ensi kerralla tuen tässä vaiheessa neulosta lisää esim. siksakilla, nyt oli vain kaksi riviä suoraa ommelta leikkauksen molemmin puolin.) Kaivelin jostain ohjeet silmukoiden poimimiseen napituslistaa varten (ap. ohjeessa se neulottiin samalla kuin kappaleet).  Se onnistui kertaheitolla hyvin.

Napit löysin omasta nappilaatikostani. Ne ovat juuri täydellisen väriset. Olin ottanut talteen rikkimenneistä pellavahousuista napit - onneksi eräs ruotsalaisketju käyttää paljon nappeja yhteen housupariin - ja vielä varanapitkin päälle. Kuinka huomaavaista!

Viuhti tykkää takistansa kovasti, onneksi siinä on nyt sopivasti kasvuvaraa. Mielelläni tekisin vielä ruskeasta langasta housutkin, mutta lankakaupassa ei ole tuota oikeaa ruskeaa, vaan saman valmistajan toista ruskeaa. On kyllä tietoinen että toivoisin tuota tummempaa seuraavaan tilauskuormaan.

Mulla on uusi salainen pahe. Mä leikkelen villapaitoja. Ostan kirpputorilta paitoja - mitä isompia, sen parempia.

Pienemmän sormet ei tahdo pysyä lämpöisenä. Varsinkin kurahanskakelit tuotti harmaita hiuksia: ohuet lapaset alla eivät riittäneet ja toppahanskat alla oli liian tönköt. Nämä ovat juuri sopivat.

 

Olisin toki voinut neuloa lapaset, mutta se olisi ollut vähän hitaampaa ja juuri nyt neulon mieluummin sukkia. Kaava näihin on oma, muokattu ja sopivaksi hiottu.

 

 

 

Tämäntyyppisiä lapasia olen tehnyt siis enemmänkin. Nämä parit ovat jo matkanneet lämmittämään pieniä käsiä Humanin valitsemiin kohteisiin, joko Viron venäläisille (sosiaalisen tuen ulkopuolella oleva vähemmistö) tai Petroskoihin. Talkoillen olemme kavereiden kanssa leikelleet villakankaita ja villapaitoja, tässä ensimmäiset parit, lisää on jo leikelty ja vähän ommeltukin. :)

 Viuhti on vauhdikas mekkolapsi ja mekkokin voi vaihtua vauhdikkaasti päivän aikana useaan kertaan. Tähän mekkoon olin itse hyvin tyytyväinen, tuli juuri sellainen kuin ajattelin. Lapsi kieltäytyi pukemasta sitä ylleen, joten otin kuvan henkarilla olevasta mekosta ja mietin että kenelle sen antaisin. Työtunteja oli kulunut jokunen.

 

Pari viikkoa mekko roikkui kaapissa, kun se eräänä päivänä päätyi päälle ihan yllättäen. Sen jälkeen sitä käytettiin lähes päivittäin, annoin pitää arkimekkona ja pidettiin sitä mökilläkin päällä. Ihanaa että mekko oli sopiva ja kangas riittävän pehmeää ja laskeutuvaa. Lämpöisinä kesäpäivinä ihan täydellinen vaate siis. Nyt syksyn tullen sitä ei ole enää pidetty jostain syystä, tai ei mistään syystä. Tiedä tuota.

Mekon kaava on Mekkotehdas -kirjan Orelma, bambikuva taisi olla sieltä myös. Puu ja perhoset omaa käsialaa. Huomasin että minun pitää hankkia liimaharsoa. Kaksipuoleinen tukikangas toimii hyvin kun aplikaatiossa on vain yksi kerros, mutta jo puussa kuvasta tuli tönkömpi. Taustalla pidän aplikoidessa aina irtirevittävää tukikangasta (ns. kirjontatuki), loistokeksintö.

 

Jostain syystä pidän tuosta kauluksesta hyvin paljon, vaikka halkiota ei ehkä tarvittaisi ollenkaan. Ainakin se voisi olla lyhyempi. Tällaista ohutta, laskeutuvaa ja sopivasti kuvioitua mekkokangasta ei muuten ole ihan helppo löytää, toisinaan palalaatikoiden äärellä onnistaa. Tämä yksilö tosin odotti useamman vuoden kaapissa kohtaloaan.

Tiuhti aloitti eskarissa, ja ohjeiden mukaan piti penaali olla jokaisella oma. Hevosista innostuneelle lapselle aplikoin heppakankaasta kuvat pussukan kylkeen ja niin tuli penaalista "maailman paras". On se kyllä omaankin silmään miellyttävämpi kuin moni kaupan penaali, joten kiva että kelpasi. :)

[tähän jotain löpinää blogin hiljaiselosta ja siitä että elossa ollaan...]

Iloiset varpaat iloisissa sukissa, varret rutussa ja näköjään toisessa jalassa sukka vähän kierteelläkin. Neuloin itselleni sukat langasta jota molemmat lapseni katsoivat kaihoten. Mutta se oli mun. Mun. Mun. Nih. Värjäsin sen jo ennen kummankaan muksun olemassaoloa. Neuloin yhden pitkävartisen polvekeraitasukankin. Se oli kaunis mutta huono, ei saanut kaveria. Muutamaa vuotta myöhemmin purin sukan ja laitoin langan kerälle takaisin. Kaappiin. Syksyn tullen sukkatarve on akuutti, kaikista villasukista olen kuluttanut pohjat puhki. Otin luennolle mukaan puikot ja kerän ja tein ekan terän.

 

 

Kärjestä aloittaen siis tein nämä, halusin käyttää langan kokonaan. Vartta siis sen verran kuin lankaa riitti, alkuun ajatuksena olikin pitkävartiset sukat. Ruttuvartisina nämä kuitenkin tuntuvat kivemmilta ja omemmilta. Olen kineettinen oppija, käteni tarvitsevat jatkuvasti tekemistä kun aivot prosessoivat uutta. Tenttikirja siis liimapuristimilla kiinni keittokirjatelineeseen (joka pitäisi muuten ergonomian kannalta olla jokaisen opiskelijan perusvaruste) ja neule kätösiin. Helppoa, sileää ja perusjoustinta voi hyvin tehdä sen kummemmin katsomatta käsiin. Sellaisia neuleita saattaa tänä syksynä valmistua useampikin.

Varren pituus on 30cm, lankaa meni n. 50g/sukka. En tiedä mitä lankaa se on, voi olla Gjestalin Maijaa, kool aideilla värjättynä, silloin kun se oli muotia ja hauskaa. Hauskaa se saattaisi kyllä olla edelleen, mutta sitä hajua en muistele lämmöllä. Puikot 3mm ja silmukoita teräosassa 12/puikko. Varressa silmukoita on yhteensä neljä enempi, lisäykset tehty sielän osan loppupäässä.

Onnelliset varpaat. 

Sopivat ja mukavat.

Ihkaomat.

Kroonistuneeseen akuuttiin villasukkapulaan oli saatava apua. Yksi keino oli heittää lohduttoman reikäiset, epämukavat ja rumat vanhat sukat jo pois - olisi ainakin oikea syy tehdä välillä ihan itselle. 

Lanka on kasvivärjättyä, oletettavasti 100% villalankaa. Ostin kirpputorilta syksyllä eikä laadusta ole varmuutta. Kaunista ja ihanan pehmeää se on kyllä. Unisukiksi aioin, eli varmaan sellaisina tai kotisukkina pidän.

Neuloin kärjestä aloittaen, puikot 3mm. Silmukoita jalkaosassa 48, varressa 52. Lankaa meni 64g.