perjantai 27. heinäkuuta 2007

Laatikkoa kaivellen

Edit: jotain outoa tekstin näkymässä, sori...
Niin, äippälootahan tuli jo hyvän aikaa sitten, ja ajatuksena oli tuolloin kirjoitella siitä jotain. Sitä pitää koko äitiysavustusta ihan itsestäänselvyytenä: "siis sehän kuuluu kaikille", ja valittavana on raha tai pakkaus. Musta tuntuu että jos olisin ottanut rahan, niin ajattelisin samoin edelleen. Mutta kun me tota laatikkoa yhdessä availtiin ja hämmästeltiin, niin kyllä se aika hämmentävää oli. Sisältö on oikeesti runsas, hyödyllinen, järkevä ja ihana! Väreista ja kuoseista ollaan usein montaa mieltä, ja aina tuntuu riittävän niitä jotka siitä purnaa. Mutta tällä kertaa mun mielestä sekä värit että mallit oli oikein hyviä. Pääväreinä oli luonnonvalkoinen, vaaleankeltainen ja vaalea turkoosi. Tässä valittuja osia kuvattuna, mun mielipiteillä maustettuna.



Mun ehdoton suosikki, 60cm body ja potkarit. Koko pakkauksen "uskaliammat" värit. ;) Ruokalappu olis sopinu tähän kuvaan myös, oli sellainen ruskearaidallinen (eri ruskean sävyjä, suoraan 70/80-luvun vaihteesta - kuten moni pakkauksen tällä hetkellä saava äiti itse...)


Myös tämä pussilakana saa multa täydet pisteet kuosin puolesta. Ihana!

Nämä bodyt kuvastavat pakkauksen yleisilmettä , mutta kuvan otin koska nuo ovat molemmat 70cm! Tuo valkoinen on suomalaisen Kinderitin ja turkoosi Tutan. Valkoisessa kietaisubodyssa on toisella sivulla kaksi ja toisella kolme tuollaista organzanauhaa sitomista varten, haarassa nepparit. Tuntuvat oudolta solmia, aika liukkaat. Ja sitten tuo koko: leveyttä on kyllä 70cm vaatteen verran, mutta pituus on kyllä kadonnut jonnekin matkan varrella... Ja kyllä, olen pesun jälkeen kuivannut molemmat rummussa, vaikka kaikista se kiellettiin, meillä ei ole tilaa jatkossakaan niitä narulla kuivatella. Kinderitin pyjamahaalari kyllä oli ihan sopivan mittainen.

Haalari taitaa olla se joka aina herättää keskustelua. Monesti tuo haalari on ollut tosi iso, siis taaperokokoa, mutta kankaasta joka ei kosteutta ja kulutusta kestä. Nyt sitten tuli meille ainakin ihan nappiin haalari: koko 68 - sitä ehtii vielä tulevan talven aikana tarvita. Kangaskin tosin vaikuttaa olevan nyt enemmän haalariin soveltuva, vaikuttaa ainakin tuulenpitävältä, voi hylkiä kosteuttakin. ;) Väri on kauniin neutraali, tuollainen vaalea beige (oikeanpuoleinen kuva taitaa olla lähempänä totuutta), ja kirjottu pupukin on ihana. Tykkään. Tuohon haalariinhan kuuluu myös toppamyssy, -töppöset ja -tumput, myssy vaikutti äkkiseltään olevan isompaa kokoluokkaa, mutta haitanneeko tuo?

Kevyttoppahaalarikin on kaunis, neutraalin valko-minttu-raidallinen. Tämä haalari on kyllä niin ihanan pehmeä! Tästäkin tykkään.

Toinen aika usein keskustelua herättävä on kai makuupussi, ja siis sen väri. Makuupussin tarpeellisuutta tuskin kukaan kyseenalaistaa, se on oikein käytännöllinen, sopivan paksu vaunuissa käyettäväksi. Tämän vuoden pakkauksen pussi on mielestäni ihan ok, viime vuoden pussista en niinkään tykännyt. Eihän tuo ole ollenkaan meidän vaunujen värinen, ja pikkasen poikavauvaa suosivakin on. ;) Eli valkoista, beigeä eri sävyissä ja vaaleansinistä tuossa pussissa on. Oikein hyvä.


Tämä viimeinen kuva onkin sitten se vaate joka tuskin tulee käyttöön: valkoinen pipa. On jotenkin vähän onneton jo valmiiksi, ei-minkään-näköinen. Sairaalamainen. Mutta hei, tostahan saa hyvän kaavan trikoopipoon, eli käyttöön tulee tämäkin! :D

Muita ajatuksia herättäviä asioita oli pakkauksen kestovaippa ja harsot. Siis mun mielestä on hyvä juttu että kestovaippa-ajatusta herätellään pakkaukse myötä, mutta mitä siellä silloin tekee kovan koppurainen flanellivaippa? Vaippa on imsevimsen luomuflanellisisävaippa, mutta ostamani imsevimsen luomuflanellineliöt tuntuvat olevan ihan toista maata: ihanan pehmoisia ja mukavia. Siitä pääsenkin harsoihin: joo, jotkut vaipattaa harsoilla, toisille pakkauksesta löytyy seitsemän puklurättiä. ;) Mitä nuo tulevat meillä olemaan, se jää nähtäväksi...

Yhdet potkuhousut joudun lähettämään asiakaspalautuksena, pesun jälkeen pääntieltä tikkaus oli pettänyt, kaunis tere oli lähtenyt irti. :(

Pakkaus oli siis pääasiassa oikein hyvä. Minä peräänkuuluttaisin lisää raikkaita värejä vaatteisiin. Ja milloinkas se villahuopa on viimeksi pakkaukseen kuulunut? Ne oli aika ihania...

Punaista söpöstelyä

Neulova ystävä, joka on ystävällisesti testineulonut villahousuista kirjoittamaani ohjetta, sai tuossa muutama viikko sitten vauvan, ja häntä lahjoin tällä ihanaisella sisävaipalla. Tiesin että tyttöselle ei juurikaan mitään vaaleanpunaista olisi, niin tuon pienen vaaleanpunaisen pupun yhdestä flanellikankaasta aplikoin söpöilemään vaipan edustaan. :)




Vaippa on tehty mummut nb -kaavasta pienennettynä, reisikuminauha on tikattu vain sisempään kankaaseen. Sisimpänä on bambujoustofrotee, uloimpana on punainen trikoo jonka alla vahvikkeena flanelli. Imuissa joku määrä sherpaa ja bambujoustofroteeta (saattaa olla 2+2, en kyllä muista, pitää oikeesti ruveta kirjoittamaan ylös noi piiloon jäävät jutut).


Eilen sain kuulla että nuo ovat toimivat, eli uskallan niistä kertoa... ;)

tiistai 17. heinäkuuta 2007

Pientä valmistuu

Tuntuu et mä teen kokoajan jotain, mut mitään esiteltävää ei oo. Tahti on kyllä hidastunut, et ei sitä niin paljoa saa aikaiseksikaan. Loppuviikosta piti vähän toppuutella tahtia muutenkin, vähän liian tiukkaan tahtiin tuli oltua liikenteessä, ei ollut olo enää kovin hyvä.

Onneksi joku sentään saa jotain aikaiseksi, siis jotain aikas hienoa... :) Livenä en oo tota vielä nähnyt, on varmasti ihana!

Itse olen ommellut vauvan sänkyyn yhden aluslakanan flanellista ja kaksi patjansuojusta. Eipä taida niistä kuvaa viitsiä laittaa... (vaikkei niissä mitään vikaa olekaan)

Yksi kerä Garnstudion Safrania (100% puuvilla) on muuntautunut pieniksi sukiksi. Ensin tein noi kuvassa oikealla olevat, kokoa " ihan kivat, sopii sitten aika pian potkuhousujen päälle", mutku mä halusin sellaiset paljaaseen jalkaan sopivat, niin keskimmäiset oli jo aika lähellä, vähän ehkä pulleat. Vasemmanpuoleiset sitten ovatkin varmaan heti sopivat (muutaman viikon ajan). Noihin viimeisiin olisin tehnyt pidemmät varret, jos olisin uskaltanut, pelkäsin vaan langan loppumista, turhaan: sitä jäi vieläkin vähän... Eli yhdestä 50g:n kerästä ovat nuo kaikki. :) Puikot oli 2,5mm ja 3mm sormikaspuikot.


Ihan kivaa neulottavaa toi Safran oli, mutta ihan tyytyväinen oon että ostin vaan yhden kerän (jo senkin takia että alennuksessakin oli vähän ylihintainen...). Ja yhtäkään paria pieniä sukkia en siitä enää olisi jaksanut tehdä. Lisää sukkia on kuitenkin vielä tulossa, mutta välillä kyllä jotain muutakin...

torstai 5. heinäkuuta 2007

Ensimmäinen proto

Tää "tauti" näyttää leviävän myös vaippaompelun puolelle: en mä pysty tekemään puhtaasti toisen tekemän ohjeen pohjalta mitään, itte tarvii saada säätää. Nyt mä oon säätäny tätä jo niin paljon, että alkaapi olla jo oma kaava ihan kokonaan. Mummut nb -vaippaa pienensin ensin sekä leveydestä että pituudesta, söpö tuli. (Yksi tällainen vaippa tehtynä muttei kuvattuna, kuvaan jossain vaiheessa) Saumurin takkuilun vuoksi halusin pyöreämpiä muotoja ja muutenkin vähän enemmän säätövaraa, siitä syystä leveämpi tarra eteen. Mutta taidan vielä lisätä korkeutta sekä edessä että takana, ja leventää vielä tota tarraa, niin vois tulla pidempiaikainen vaippa.





Kuvissa vaippa "tavallisesti" kiinni, etureuna taitettuna (kuten näkyy, vois olla isompikin "lippa"), Auki ulkoa ja sisältä. Päällimmäisenä tossa on puuvillavelour, ihoa vasten bambujoustofrotee ja imuna 4x bambufleece. Reisikuminauhaa en tikannut päällikankaaseen kiinni, sisempään vain. Muutenkin toi reisikuminauha on masuvauvalle ommellessa vähän hankala juttu, mut tossa vaipassa on kyllä säätövaraa paksummillekin reisille, samalla kun aika kapeaksi saa kiristettyä.

tiistai 3. heinäkuuta 2007

Chunky socks for chubby feet

Viime syksynä ostin Kädentaito -messuilta vyyhden Pirtin Kehräämön Villasilkkilankaa, sitä paksumpaa. Ajatuksena saattoi vilukissalla olla unisukat. Tän vuoden puolella mun jalat ei juurikaan oo palellu, joten unisukkia en oo kaivannu.
Nyt lanka huuteli pieniksi sukiksi - ja mua harmitti että en ollut ostanut sitä ohuempaa laatua (140 tex x2, puikot 2-2,5mm) vaan tosiaan sitä paksumpaa (140 tex x3, puikot 3-4mm). Aikalailla seiskaveikan paksuista siis. (Miks sitä aina vertaa seiskaveikkaan ja nalleen, vaikkei niistä oo neulonu enää pitkään aikaan mitään?)
Ihan hauskat sukat noista tuli, kyllähän me talvella lämpimiä sukkia tullaan tarvitsemaan. Ei mitenkään sirot, mutta ihan varmasti toimivat. Kuvan alle laitan ohjeet, jos joku sattuu kaipaamaan ohjetta pieneen perussukkaan.




Lanka: Pirtin Kehräämön Villasilkkilanka (50% villaa & 50% silkkiä), 140 tex x3, n. 20g.
Puikot: 3mm ja 3,5mm sormikaspuikot

Luo ohuemmilla puikoilla 32s. Neulo 2o2n -joustinta 16 krs.

Kantapää tehdään 1. ja 4. puikon silmukoilla, tiimalasikantapäänä:
Neulo 1. puikon silmukat viimeistä lukuunottamatta oikein, ota lanka työ eteen (kuin neuloisit nurjaa), siirrä silmukka neulomatta vasemmalta puikolta oikealle, käännä työ, siirrä ensimmäinen silmukka neulomatta oikealle puikolle. Lanka kiertää neulomatta jätetyn silmukan juuren.

Neulo 1. ja 4. puikon silmukat viimeistä lukuunottamatta nurin, siirrä lanka työn taakse (kuin neuloisit oikeaa), siirrä silmukka neulomatta oikealle puikolle, käännä työ, siirrä ensimmäinen silmukka neulomatta oikealle puikolle.

Jatka näin edestakaisin, jättäen aina edellisen kerroksen viimeisen neulotun silmukan neulomatta, kunnes keskellä on enää kuusi silmukkaa jäljellä. Kantapään ensimmäinen puolikas on valmis.

Toisella puolikkaalla kantapäästä poimitaan neulomatta jätetyt silmukat takaisin, yksi kerrallaan. Kun silmukka poimitaan, poimitaan myös sen juuren kiertävä lanka mukaan, ja neulotaan nämä yhteen (reikien välttämiseksi aina "etureunoista yhteen"). Kun poimittu silmukka on neulottu, kierretään seuraavan silmukan juuri samalla tavalla kuin kavennusosassa. Jatkossa nämä silmukat neulotaan yhteen molempien juurta kiertävien lankojen kanssa. (Tämä kantapää on ohjeesta Wendy's toe-up sock pattern, on mun suosikkikantapää.)

Välttääkseni ikävän rei'än, joka muodostuu 3. ja 4. puikon väliin aloitan sukan terän neulomisen (pyörönä) heti kun 1. puikon viimeinen silmukka on neulottu, vaikka 4. puikolla on vielä yksi silmukka neulomatta. Neulon tuon silmukan (ja juuren kiertävät lenkit) sitten kun se kohdalle osuu (tässä on hyvä jättää juuri sen silmukan lenkit vähän löysemmälle, on aika kireä neulottava, mutta jälki on siistimpi).

Jalkaterää varten vaihda työhön isommat puikot.
Toisella ja neljännellä jalkaterän kerroksella kavennetaan yksi s 1. ja 2. sekä 3. ja 4. puikon välistä. Yhteensä siis 4s. Näillä jatketaan kunnes jalkaterässä on kerroksia 12.

Kärkikavennus sädekavennuksena:
1. Kavennus: Neulo joka puikon alussa 1. ja 2. s oikein yhteen. Neulo 2 välikrs.
2. Kavennus: Neulo joka puikon 1. ja 2. sekä 4. ja 5. s oikein yhteen. Neulo 1 välikrs.
3. Kavennus: Neulo joka puikon 1. ja 2. sekä 3. ja 4. s oikein yhteen. Jäljellä on 2s/puikko.
Katkaise lanka, pujota se 2 kertaa jäljellä olevien silmukoiden läpi, kiristä.

Tämä on siis vain yksi tapa tehdä sukka, mutta mielestäni pieniin sukkiin sopii parhaiten yksinkertaiset perustekniikat.

maanantai 2. heinäkuuta 2007

Sievät pienet sukat


Valkoisen palmikkopipon kaveriksi tein nämä sukat - ihan perussukat vauvan mittakaavassa. Nämä päätynevät pipon kera jollekin toiselle. Tumppuja en taida tehdä, ehkä toiset samanlaiset sukat, sitten vähän myöhemmin.

Sukkien tekniset tiedot: Lanka: Daniela, viskoosilanka Prahasta. Puikot 2,5mm sormikaspuikot. Silmukoita 40. 2o2n -joustinta neuloin 24krs, kantapää tiimalasina (joka sopii kyllä ihanasti pieniin sukkiin, keskelle kantapäätä jäi 8s), sileää 18krs (yhteensä 4s kavensin kantapään jälkeen pois sivuilta), kärkikavennus sädekavennuksena.

Omat ajatukset: viskoosi on ihanan pehmeää ja sileää, tuntuu aika vilpoiselta - eli kesällä varmasti hyvät. Jotenkin neuloessa lanka tuntui välillä nihkeältä, erityisesti kavennusten aloittamisen jälkeen (sama pipossa), ja tuntui että halusin pestä sekä pipon että sukat ennen pois antamista. Lanka on konepestävää, mutta pesin kevyesti käsin, jonka jälkeen langan kiilto palautui kauniiksi ja pinta tasottui. Näitä voisi tehdä ohuesta puuvillalangasta lisää... Puikoilla on jo toiset pienet sukat, mutta lanka ja paksuus on eri, niistä pian lisää.