Olipa kerran äiti, jonka mielestä lapsista vanhempi tarvitsi uuden myssyn. Muiden kauniisti istuvia myssyjä ihailtuaan äiti totesi mallin olevan pyöreällä takaraivolla varustetulle lapselle oikein passeli. Lanka ja puikot kohtasivat.

Myssy syntyi nopeasti, liekö siinä syy myös mukaan hiipineisiin virheisiin. Myssystä tuli tolkuttoman ruma sekä vieläpä pieni. Pikkusiskon kokoa. Ylipitkällä kiinnityshihnalla. Koska myssy oli nopea neuloa, otti äiti uuden langan ja puikot käteensä. Puikkokoko ei vaihtunut, mutta silmukkamääräksi valittiin uusi. Samoin valittiin paljon ihanampi ja pehmoisempi lanka. Uudella silmukkamäärällä saatiin aikaiseksi ... kyllä vaan: pipo pikkusiskolle.

Olisi voinut kuvitella, että äiti ymmärtäisi tässä vaiheessa luovuttaa, mutta koska lankaa oli vielä reilusti, se oli ihanaa ja sopi loistavasti pinkin haalarin kanssa, jatkoi hän sinnikkäästi. Olihan hän jo toista pipoa neuloessa oppinut virheistään ja osannut muokata ohjetta kauniimmaksikin - ainakin omasta mielestään. Hän sai valmiiksi kolmannen pipon. Tuo pipo mahtui lapsesta vanhemman päähän. Mahtui toki, koska mahtui myös äidin päähän.

Pikkusiskon piposta tuli äidin mielestä oikein sopiva, isosisko piti myös pipostaan, vaikka se silmille valahtikin. Lisäksi se repsotti niskasta. Parin viikon käytön jälkeen oli molempien siskosten pipot löystyneet ihan onnettomiksi.

Puikoille pääsi vielä uusi lanka, paksumpi, isosiskon talvihaalarin väreihin sopiva. Lakin ollessa melkein valmis, äiti luovutti. Se on liian pieni. Äiti sai myös kuulla että ohjeen kirjoittaja on muokannut ohjetta, mahdollisesti niskan osuus lörpöttäisi nyt vähemmän. Hän ei vaan tiedä että uskoisiko tuota.

Unelmanpehmeän merinolangan äiti käyttänee johonkin tarkoituksellisesti löysään pipoon. Jos jaksaa purkaa. 

Sen pituinen se. Ei aina vaan voi onnistua.

Ulkona alkaa olla jo aika kylmä, mutta pienet ihmiset painelee pitkin pihoja sellaista vauhtia, että hiki kuulemma tulee. Pipon pitäisi siis lämmittää kun ollaan paikallaan, mutta hengittää kun lämpöä riittää omasta takaa. Villaa ei vielä toivoteta tervetulleeksi. Kokeillaan bambua, tässä tapauksessa bambu-puuvilla-joustofroteeta (Myllymuksut), jota on vaateompeluiden jäljiltä vielä kaapissa. Pipo ja huivi ovat kaksinkertaiset, jospa vähän lämmittäisi paremmin niin.

Tämä setti lähti tänään postin mukana kaverille, jonka synttäreille se ei ihan ehtinyt mukaan. Raitojen värit eivät ole saajan äidin mieleen, mutta ovat juurikin saajan haalarin väriset, joten uskoisin että kelpaa kuitenkin. Olen ommellut näitä huiveja ennenkin, mutta parantelin mallia nyt vähän vielä, ja vihdoinkin se suojaa kaulaa kunnolla, eikä jää lerpattamaan. Huivissa on takana neppikiinnitys, jolloin lapsi saa huivin itse päivähoidossa kaulaansa ja pois.  

Viime päivinä täällä on myös puikkoja heiluteltu, pienempi Aviatrix odottaa nappia ja lankojen päättelyä, isompi on aloitettu. Näyttäisi siltä että vihdoinkin olen löytänyt pipomallin joka ei jätä kylmäksi korvia tai niskaa. Tykkään. Ja toivottavasti postaan piakkoin. :)

Leikkelin eilen n. 1,5m punaista merinointerlockia paloiksi, syntyi paitaa, legginsiä, kypärämyssyä, lapsia ja pipo. Vähän piti käydä myös valkoisen merinointerlockin, siilimerinoneuloksen ja bambusilkin kimppuun, eli n. 2m tuli kulutettua vanhoja kätköjä pois.

Paidan kaava ottobre workshop, ilman saumavaroja, vähän pienennetty pääntie ja pidennetty helma ja hihat, hihansuissa "resori". Housujen kaava reilusti muokattu ottobren leggins-kaava, eli käytännössä oma kaava, lahkeet sopivan pituiset, ei kyllä paljoa kasvuvaraa. (lahkeesuut kurtussa villasukan varren alla ei oo kiva juttu ollenkaan)

Kypärämyssyn kaava Ottobren nettikaava, alareunaa pidennetty 6cm, jospa pysyisi haalarin kauluksen sisällä. Olen "aina" pidentänyt tuota kaavaa, 5-6cm tuntuu aika sopivalta. Leikkelin vahingossa keskikappaleita yhden sijaan kaksi, joten tein sitten kaksi kypärämyssyä. Toisen vuoritin bambusilkkineuloksella ja toisen valkoisella merinointerlockilla. Jälkimmäinen on varsin lämmin, talvella varmasti hyvä. Saumat ompelin litteinä niin että ompelin päälliset ja vuorit yhteen saumurilla (pystysaumat vain) ja ompelin sitten yhteen limittäin ompelukoneen kenno-ompeleella. Tykkään enempi näin, vaikka työläs onkin ommella.

Lapasia tuli kahdet, kun leikkelin aina sopivista kohdista, mistä ei muuhun enää riittänyt, lapasten osia. Ovat siis kaksinkertaiset. Kaava ruskovillan lapasista joskus apinoitu, aivan loistava malli esim. kurahanskojen alle.

Siilipipon piti mennä tuolle 3v:lle, mutta menikin 33v:lle. Tein samalla kaavalla kuin viimetalvisen paksun lakin, tosin käytin vain vuorin kaavaa, joka oli pienempi. Mutta merinoneulos joustaakin tosi paljon, ja iso siitä tuli. Mies tykkäs, sovitti ja otti omakseen. Tilasi vielä mustan samanlaisen - on kuulemma joulukin tulossa. ;) Kaava on oma, paljon muokattu oman lapsen - ja näköjään miehenkin - päähän sopivaksi. Kiinitysnauhan leikkelin pois kuvaamisen jälkeen, onneksi en ollut ehtinyt neppiä laittaa. Kankaat siis myllymuksujen siilikuvioista merinoneulosta, vuorina valkoinen merino-interlock, korvien kohdalla vielä pyörylät kaksinkertaista interlockia.

Pipotusta

Pipo ja paita jo aiemmin valmistuneita, tosi mieluisia molemmat. Pipo lapsen pään mukaan piirretty, paidan kaava ottobresta. Pipo perussingletrikoota, paidan trikoossa on vähän lycraa mukana. Paidan kankaasta on myös kapeat housut, mutta ei sitä settinä voi käyttää, on aika pyjaman oloinen niin.

Pipo olisi myös lapsukaisen kaverin mieleen, siitä käydään välillä vähän kiistaakin. Lupasin ommella tuolle ihanalle pienelle oman pipon. Materiaaliksi valikoitui saajan mummun kätköistä 80-luvun collegea, sini-lila-kirjavaa (kuin epätasaisesti värjätty). Kangas ei ollut oikein mun mieleen, joten halusin vähän jotenkin piristää sitä. Luulisin että onnistuin valitsemaan myös saajan (ja hänen äitinsä) makuun sopivan koristuksen. Itseasiassa, näin pipon kangas on musta aika hieno.

Tyttö rakastaa pupuja, ja violetin ja mustan lisäksi vaatteet on usein vaaleanpunaisia, joten tuskin kovin pahasti pieleen menee. :)

Pipon pupunappi oli yksinäinen pupunen tässä seurassa:

Kiersin eilen tutulla kirppiksellä, ja tein huimasti löytöjä. Nämä napit oli pienessä pussissa ison laatikon pohjalla, laatikossa oli lähinnä romuleluja, joten ihmettelen että edes lähdin penkomaan. Eurolla lähti meille nuo. Ei ne kaikki aivan oman näköisiä ole, mutta muutama oikein kaunis siellä on kyllä. Ja osa päätynee lapsen (tulevaan) nappilaatikkoon. Sellainen on saatava, mummun nappilaatikko oli niin huikea kokemus. :D

Liian iso hattu

Lapsi tarvitsi (hitsi ne tarvii muuten ihan kamalasti kaikkee! :D ) hatun suojaamaan päätään auringolta, mielellään sellaisen joka suojaisi myös niskaa ja vähän kasvojakin. Tässä mallissa on perinteinen kalastajanlakin pyöreä keskiosa, vain pienempänä, ja reunat jatkuu kellomaisesti leveten. Erillistä lieriä ei siis ole. Sanomatta kai selvää että tällaista hattua on aika vaikea mittailla ja "sovittaa" työn edetessä, se joko sopii tai sitten ei. No, ompelin ja sovitin kyllä vuorin ensin, ettei lakki varmasti olisi liian pieni. Ei, pieni se ei ole. Koon 48 kaavalla 48,5cm päälle tehtynä sopii varmasti vielä ensi kesänäkin. :p Kyllä mä itsekin noin tarkkaan osaisin lakin kaavoittaa. ;)

Kaava: Ottobre 2/2004, Sudenkorentohattu, koko 48cm
Kommentit: Tykkään, tarvii koittaa tehdä pienempi vielä. :)

Norjalainen

Lapsi sai ennen kesän tuloa pipon itselleen, ehti kai muutaman kerran käyttää ennen kuin kävi liian kuumaksi.
Malli: Norwegian sweet baby cap, Ravelry-linkki
Lanka: Sandnes Lanett
Puikot: 2mm ja 2,5mm
Silmukoita: 163s
Kommentti: Ihana, kasvuvaraa on sen verran että menee syksylläkin vielä.

Suojaa hyvin niskaa

Asettuu kauniisti otsalla

Puikoilla oli jo puuvillalankainen myssy, mutta lanka loppui kesken ja purkuun meni. En osta jämäkeräprojektin loppuunsaattamisesksi enempää lankaa. ;) Eli pitäisi neuloa siitä ihan tavispipo, mutta juuri nyt ei kelit huutele mitään neulepipoa...

Vaatteethan sen ratkaisee...

...jos mudan värisessä haalarissa somisteet on vaaleansiniset, on lapsi ilman muuta poika. Ei ole mahdollista että äiti vaan on käytännön ihminen ja lisäksi pihi, eli haluaa hyvän haalarin mutta ei maksaa siitä maltaita. Ei toki. ;)

Muuttaisikohan vaaleanpunainen myssy asian?


Ohje: Thorpe by Kirsten Kapur pdf-ohje , ravelry-linkki
Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva, kaksisäikeisenä - vastasi hyvin ohjeen tiheyttä
Puikot: 5mm
Nappi: oma, fimo-massasta tehty joskus muutama vuosi sitten
Muokkaukset: Jatkoin korvaläppien kavennuksia 3s asti ja laitoin kiinnitykseksi napin, solmut ei oo meidän neidin juttu.



Kommentit: Myssy on nerokas, suojaa hyvin niskaa, otsaa, korvia ja poskia. Nyt vaan tosiaan tarvis ehkä tehdä se kypärämyssy pienemmällä aukolla, jos hahtuva sattuis kutittamaan... Lilja muuten tykkäs, poseeras peilin edessä ja keimaili kameralle. :D

Pipo pienelle

No nyt on jo ainakin pipo kylmemmille keleille tuolle pikkuneidille.
Ohje: Suvi-Tuuli
Lanka: Wool, se vanha merinovillainen, kaksinkertaisena
Puikot: 4mm (alareunassa 3,5mm)
Muuta: Ohje on 43-45cm päälle, mutta paksummalla langalla tuli samalla silmukkamäärällä ihan sopiva, Liljan py on nyt 46cm, ja tuossa on vähän vielä varaa kasvaa ja tilaa kypärämyssylle. (Tuo nappi on muuten melkein saman värinen kuin pipo, mutta otti salamasta itseensä aikalailla, ilman salamaa taas väri oli ihan väärä, siniharmaa)

Malli on tosi hyvä, suojaa otsan, korvat ja niskan. Ja tarkoituksella tein piposta vähän tiiviimmän, ei tuule ihan niin vaan läpi. :) Solmun sijaan myssy kiinnitetään napilla, Lilja ei pidä nauhoista ja solmuista leuan alla. Julkaisukelpoista kuvaa ei kuumeisen pienen tytön päästä pipon kera nyt saanut.

Puolisolki - half buckle

Jälleen kerran kauan suunniteltu projekti valmistui kolmessa illassa, kunhan uskalsi aloittaa. Neliöliinaa on tehnyt mieli, ja loistava sametti olkaimiin löytyi Eurokankaan laatikosta. Paneelin kangas tuotti sitten enemmän ongelmia, kun kyse on kuitenkin lähes vaatteesta, mutta silti kuviossa saisi olla joku juju. Päädyin Marimekon vaaleansiniseen Lumimarjaan.

Ompelun ja mallin osalta olen muuten oikein tyytyväinen, mutta paneeli on liian korkea. Kuvittelin että korkeampi liina ei vaatisi pääntukea erikseen (ei vaadikaan) mutta enpä ajatellut että rajoittaisi lapsen elämää liikaa: Lilja ei tässä liinassa viihdy kun huomaa ettei pysty katselemaan ympärilleen, eikä saa käsiään vapaaksi. Tämä jää siis odottelemaan neidin kasvamista, jospa talvinen liina olisi talvella sopiva. :)

Tämä neliö ei ole varsianen mei tai, vaan oikeastaan half buckle, koska alavyötä ei solmita vaan kiristetään soljella. En halunnut kahta solmua päällekkäin, joten tuo on oikein hyvä. Oliskohan tuolle half bucklelle joku parempi (suomalainen) nimi paikallaan?

Edellisen viestin kommenteissa oli tunnustus. Kiitos siitä :). Jätän kuitenkin omalta osaltani tuon väliin, koska muutenkin olen riisunut blogini napeista yms. Koitan jatkossa muistaa enemmän linkata erilaisiin inspiraation lähteisiin, koska blogistan on aika suuri aarreaitta.

Kuten tämä pipo: ymmärsin pipon kaavoituksen Annikan blogin hatunteko-ohjeesta. Ensin tuli yksi vähän turhan iso pipo (käyttäjä jo löytynyt), toisesta tuli ihan sopiva, pienellä kasvuvaralla.

Kiitti äiti kun teit mulle pipon...

Pieni sievä palmikkopipo

Kikon blogista, 50 villapeikkoa, löysin ohjeen kivaan pieneen pipoon. Kikon vihreä pipo oli novitan bambusta, jota mulla olisi ollut vaaleanpunaisena - ja nyt ei kyllä vaaleanpunaiselle pipolle ollut tilausta... Lankalaatikosta löytyi viime syyskussa Prahasta ostettu viskoosilanka, Daniela (98% viskoosia, 2% polyamidia), ihanan pehmoinen, silkkisen tuntuinen lanka. Daniela on huomattavasti bambua ohuempaa (250m/75g kerä), joten 2,5mm puikoilla tikuttelin pipon samalla silmukkamäärällä. Pipo on varmasti juuri sopiva vastasyntyneelle.

Muokkasin ohjetta sen verran että lisäsin nurjien silmukoiden pystyriveihin nuo palmikot, kavennukset aloitin kun kerroksia oli 43, ja korkeutta 10cm. Kavennusten ssk:n korvasin "takareunoistaan oikein yhteen" -kavennuksella, jonka lopputulos on tällaisessa työssa ihan se sama. Kiko kertoi inspiraation pipoon tulleen Sticth n' bitch -kirjan napanuorahatusta, ja alunperin olin kyllä tekemässä samanalaista solmua päälaelle. Mutta mä vaan en pystynytkään tekemään "napanuoraan solmua" syntymättömän lapsen pipoon, joten korvasin solmun tollaisella pienellä lenkillä. :D Voipi olla että pipo menee lahjaksi eräälle kesävauvalle, kun epäilen viskoosipipon tarpeellisuutta syys-lokakuussa... Lankaa pipoon meni 23g, eli n. 50g sitä on vielä jäljellä. Sukat ainakin, ehkä pienet tumput?

Eilen illalla neuloessani satuin katsomaan lankakerää ja hämmästyin: päällepäin ei aluksi huomannut miten kauniisti se oli keritty! Arjen pieniä iloja...