Astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tein nappilistan, ensimmäistä kertaa sitten yläkoulun käsityötuntien. Piti turvautua blogimaailmaan ja nettiohjeisiin, kaavalehti ei ohjetta asiaan tarjoillut, vaikka nappilista siis kaavan paidassa oli. Purin nappilistan kahdesti, viimeisellä kerralla leikkasin sitten kankaan noin päin, tuli oikeastaan aika hauska, valkoinen raita kätkee napinlävet itseensä täydellisesti. Ja siis harsimaankin päädyin, nyt kyllä tiedän missä saattoi mennä vikaan ja aion tehdä pari harjoituskappaletta vielä. Tarviiko muuten edes sanoa että tein kyllä nytkin harjoituskappaleen, ja se onnistui laakista...

 

Paita oli tulossa eräälle seitsemän vuotta juuri täyttäneelle lapselle, jonka mieltymykset eivät ole minulle ihan selvät. Olen ymmärtänyt että ei ihan liian lapsellista enää, koululaiselle, mutta jotain kivaa kuitenkin saisi olla. Punaista ajoneuvotrikoota oli vähän jäljellä, valitsin skootterin kuvamerkiksi paidan helmaan. Otin myös vapauden leikitellä vähän väreillä, mutta halusin säilyttää hillityn kokonaisuuden.

 

Olkapäille tein tuollaiset vahvikkeet, eli valkoinen kangas on ommeltu olkasauman päälle, etupuolelle vähän enemmän kuin takapuolelle. Siinä, skootterikuvassa ja napituslistassa käytin kaksipuoleista tukikagasta, eli nuo olkapalat on tiukasti raitakankaassa kiinni.

 

Synttärisankari sai paitansa tänään ja taisi tykätä siitä. Toivottavasti on sopivakin. :)

Kaava Ottobre Design  4/2012 (malli 35), koko 134/140. Olen ottanut tavaksi ottaa OD:n paidoissa leveyden ja hihapyöriön pienemmästä ja pituuden isommasta koosta, tulee jotenkin paremman mallisia niin.

Tähän paitaan olin leikannut kankaat kauan sitten, mutta kanttausresori oli suuri kysymysmerkki. Kun otin paidan työn alle, ajattelin että hihat ovat sen verran lyhyet että pelkkä huolittelu ei riitä, tein resorit. Nooh, pitkäthän niistä taisi tulla, eikä Tiuhti halua pitää hihoja suorassa (eli rypytettynä) vaan käännettynä noin. Ei ihan mun makuun, mutta olkoot.

 



Mä tykkään kyllä tuosta paidasta, samoin hameesta, johon laitoin vyötäröresorin samaa okranväristä kuin paitaankin. Ihanan vahvat värit näissä, sopii syksyyn ja talveen. Päiväkotiin passelia leikkimisvaatetta.

Näitä kuvia katsellessa muistan taas miksi noille ommeltuja vaatteita ei kovin usein tule kuvattua ja blogattua. :D

Yhtä sun toista on tullut tehtyä, mutta villatakkeihin ja -paitoihin on liittynyt jokin kynnys, este korvieni välissä. Tiuhtille aloitin joskus pienen pientä vauvanpaitaa, se jumitti, koska tein toisesta hihasta liian pitkän. Purkaminen ärsytti. Purin koko tekeleen Viuhtin ollessa kaksi vuotta.

 

Olen tiennyt tuon esteen olevan ihan typerä, joten tartuin härkää sarvista, öö, toissa kesänä. (Tarkistin, olen tulostanut ohjeen kesäkuussa 2012) Neuloin leikkipuistossa, hiekkalaatikon reunalla, epäröin vahvasti värejä, raitojen harmoniaa ja kaikkea mahdollista. Enkä vähiten kokoa. Raitojen osalta kaveri sanoi että siitähän tulee ihan tiikerinraidat mieleen. Aivan. Tiikeritakki.

 

Ohje on Garnstudion sivuilta, babydrops 20-16, kaksivuotiaan koko. Tai siis sinnepäin. Lanka on ohjeen lankaa paksumpaa, Artesanon Superwash merinoa. Ja neuloin kokonaan sileää, vaikka ohjeessa kaarroke on ainaoikeaa. Ja neuloin suljettuna neuleena, vaikka ohjessa neulottiin tasona. Neuloinkin takin melko pitkälle viime kesänä ja syksynä. Kaarrokkeen kavennukset mietitytti, ne piti laskea uudelleen, koska ainaoikea on tiiviimpää kuin sileä. Tuleva takki oli valtava. Laitoin sen kaappiin unohtumaan.

 

Tänä syksynä kaivoin tekeleen esille uudelleen. Pieni vilukissani tarvitsi omannäköistä lämmikettä ylleen. Neuloin kaarrokkeen loppuun. Keräsin rohkeutta stiikkaukseen. Ompelin tukiompeleet ja leikkasin keskeltä edestä auki. (Ensi kerralla tuen tässä vaiheessa neulosta lisää esim. siksakilla, nyt oli vain kaksi riviä suoraa ommelta leikkauksen molemmin puolin.) Kaivelin jostain ohjeet silmukoiden poimimiseen napituslistaa varten (ap. ohjeessa se neulottiin samalla kuin kappaleet).  Se onnistui kertaheitolla hyvin.

Napit löysin omasta nappilaatikostani. Ne ovat juuri täydellisen väriset. Olin ottanut talteen rikkimenneistä pellavahousuista napit - onneksi eräs ruotsalaisketju käyttää paljon nappeja yhteen housupariin - ja vielä varanapitkin päälle. Kuinka huomaavaista!

Viuhti tykkää takistansa kovasti, onneksi siinä on nyt sopivasti kasvuvaraa. Mielelläni tekisin vielä ruskeasta langasta housutkin, mutta lankakaupassa ei ole tuota oikeaa ruskeaa, vaan saman valmistajan toista ruskeaa. On kyllä tietoinen että toivoisin tuota tummempaa seuraavaan tilauskuormaan.

Mulla on uusi salainen pahe. Mä leikkelen villapaitoja. Ostan kirpputorilta paitoja - mitä isompia, sen parempia.

Pienemmän sormet ei tahdo pysyä lämpöisenä. Varsinkin kurahanskakelit tuotti harmaita hiuksia: ohuet lapaset alla eivät riittäneet ja toppahanskat alla oli liian tönköt. Nämä ovat juuri sopivat.

 

Olisin toki voinut neuloa lapaset, mutta se olisi ollut vähän hitaampaa ja juuri nyt neulon mieluummin sukkia. Kaava näihin on oma, muokattu ja sopivaksi hiottu.

 

 

 

Tämäntyyppisiä lapasia olen tehnyt siis enemmänkin. Nämä parit ovat jo matkanneet lämmittämään pieniä käsiä Humanin valitsemiin kohteisiin, joko Viron venäläisille (sosiaalisen tuen ulkopuolella oleva vähemmistö) tai Petroskoihin. Talkoillen olemme kavereiden kanssa leikelleet villakankaita ja villapaitoja, tässä ensimmäiset parit, lisää on jo leikelty ja vähän ommeltukin. :)