"No nyt taitaa molempien lasten vaateasiat olla kunnossa". Yksi lastenvaatettajan vaarallisimpia lauseita. Seuraavana, tai viimeistään sitä seuraavan päivänä kiinnität huomion yllättäen yön aikana pituutta venyneen lapsen ranteisiin, jotka näkyvät, koska paidan hihat on n. 3cm liian lyhyet. Ja kaikki paidat toki samaa kokoa. Hupsista. Tällä kertaa vaatetin esikoista, Tiuhtia.

Sarjatyönä pistin Pahvin ja Viikingin hommiin, saksien alle päätyi sarja lempparikankaita: Jemmaa, palloja, kajakkeja (vai mitä ne oli? Tiuhtin mielestä mandariinilohkoja), keroa ja keinuvaa Siiriä. Kaavana Ottobren creative workshop, mitä sitä hyvää vaihtamaan...

 

Jemmassa helma on vähän pidempi ja levenevä, muokkasin kaavaa tunikaksi, kun joustocollegena on vähän paksumpaa kuin nuo trikoot. Kuvan farkkuhame kesäisen sarjatuotannon hedelmiä.

 

Kaikissa paidoissa pääntie ja hihansuut vain käännetty, keltaisessa ja harmaassa pääntiellä on edessä framilon estämässä lörpähtämistä. Tosin, omiin mekkoihini en sellaista ole laittanut, eikä lörpähtämistä ole tapahtunut, että tokkopa tuolla niin väliäkään. Isommalle lapselle en enää niin mielelläni laita resorikanttausta, jotenkin olen mieltynyt omissakin vaatteissa jo tähän kääntämiseen.

 

Tiuhti käyttää mielellään mekkoja, eli "samalla vauhdilla" surauttelin pari mekkoakin.  Kankaina  turkoosi auringonkukka ja violetti aurinkopeura, kaapissa hyvän tovin odotelleita kumpikin.

 

 

 

Sateenkaarimekko valmistui aiemmin syksyllä, kun ilmeni että koulukuvaus on kolmantena koulupäivänä...

 

Aikaisemmin syksyllä valmistui myös huppari joustocollegesta Tiuhtille. On ihanaa, kun koululaiselle saa tehdä värikkäitä ja iloisia vaatteita. Vaatekaupoissa 134cm vaatteet alkavat olla aika tylsiä. Mutta tarkkana saa jo olla että lapset hyväksyy kankaan ennen ompelua, ettei tule saksittua kohtalaisen hintavia kankaita ja ommeltua vaatteita, joita kukaan ei pidä.

Saako keppihevosen ottaa lelupäivänä leluksi mukaan? 

Saa, jos sen keppi on pehmustettu.

Selvä haaste, eikö vain? 

Viuhti sai syntymäpäivänään tämän, aika villin näköisen kaverin, jonka keppi on kokonaan pehmustettu ja päässä on vielä lisäpehmuste, joka ei tietty tässä kuvassa näy. Hevosen nimi on kuulemma Narutta. Kangas on Amy Butlerin mallistoa, mekko-ompelun jämiä muutaman vuoden takaa. 

Loppuvuodesta ompelin Viuhtille merinovillakerraston, paita Myllymuksujen interlockia ja housut ribbiä. Polvi- ja kyynärpaikat Paapiin sienikangasta, olikohan tämä sellaista Paapii & Nosh -yhteistyökangasta? Se on jääänyt kaappiin marinoitumaan, kun olikin haaleampaa sävyä kuin oletin. Loppukankaasta on kyllä tulossa Tiuhtille vaatetta. Tästä kerrastosta Viuhti totesi että "hyi kun ruma". No, on tuo käyttänyt tätä ihan mielellään sitten kuitenkin. Polvipaikat halusin, koska tuo ribbi on tosi ohutta, ei se kestäisi varmaan mitään konttaustouhuja.

Tiuhtilla ja mulla oli hauskaa askarrellessa näitä joulun alla. Tämä perhe lähti lasten kummien jääkaapin ovea koristamaan, meidän omista tyypeistä puuttuu vielä magneetit takaa. Kangas marimekon lappuliisaa, päällystettävät napit Nappikauppa Punahilkasta.

Kaksitoista. 

Se lienee lukumäärä, jolla nelivuotias pärjää. Pikkuhousujen osalta. Edelliset oli jäämässä pieniksi ja sain sopivasti kaverilta (joka oli ostanut niitä edelliset)  kyselyä että olisikohan niitä hyvänmallisia pöksyjä lisää jemmassa. Siitä se sitten lähti, leikkelin jämäkankaista 104cm kokoisten pikkareiden palasia, yhdistelin pääosin valmiiksi leikeltyjä kanttausresoripätkiä ja niin on neitosella pino hyviä pikkareita taas.

Mä saatan olla vähän kade tästä pinosta, näistä tuli aika ihania. Mutta onkohan ne yhtä ihania enää aikuisten koossa tehtynä? ;)  Jokatapauksessa, isompi tyttönen tarvitsee (äänekkäästi) myös pinon tällaisia, ilmeisesti kaupan pikkarit ei ole enää yhtään mitään... 

Kuvassa on vain yhdettoista, yhdet eivät malttaneet jäädä odottamaan kuvausta. Testasin niillä ensin kaavan ja sitten tein sarjatyönä nämä loput. Kaava on Ottobren numerosta 6/2013.

Samaiselle nelivuotiaalle ompelin pari mekkoa, kaavana ehkä pohjalla OD:n teekannutunika, mutta pidennettynä, helmasta levennettynä ja helmakuminauhalla, joka oli lapsen toive. Tosin, hän olisi kuulemma halunnut hihattomia mekkoja.

Molemmissa mekoissa on Paapiin kankaat, sammalpolkua ja Myyryn herukoita. 

Vaikka mekko pöydällä kuvattuna näyttää aika leveältä, niin hyvin se tuolle hoikalle lapsukaiselle näyttää sopivan. Meillä suositaan melko lyhyitä mekkoja, jotka eivät haittaa haalarin alla ja muutenkaan leikeissä. Nämä polvipituiset ja vähän lyhyemmät on ihan parhaita. 

Pertsa perusvaatteita, niille oli taas tarvetta. Kun tarpeeksi pitkään uskottelee itselleen että Tiuhti tarvitsee lisää vaatteita, saakin huomata ettei Viuhtillakaan ole asiat kovin hyvin, hihat ovat kummasti kutistuneet ja vaateavalikoima harventunut.

 

 

Tämän ihanan perustunikan tein metsolan joustofroteesta, muokkasin vapaalla kädellä kangasta leikellessäni jotain peruspaitakaavaa (lisäsin väljyysvaraa, pidensin ja levensin helmaa, tein leveät hihansuutaitteet). Tunika on oikein sopiva, mutta Viuhti ei aio sitä käyttää. Eikä yhtään haittaa että menee kaverille, joka on saman kokoinen. Jaahas. Here we go again.

 

Nämä paidat hän kantoi tyytyväisenä laatikkoonsa, jättäen raitatunikan ompelupöydälle. "Mä vien nää kolme paitaa laatikkoon." Ottobren creative workshop kaavalla, olisikohan tämä sellainen että leveys koon 98cm mukaan ja pituus 104cm, slim fit.  Kankaista pinkki ja pilvet jo niin kauan kaapissa marinoituneita, että nyt oli korkea aika tehdä jotain, kun vielä niistä jotain sai. Tiuhtille niistä ei enää olisi saanut kuin pipoja tai pikkareita. Päädyin paitoihin kuitenkin. Oranssi pitsikuviotrikoo on pehemiältä. Ihme kangas. Kuvissa aina raikkaan oranssi, mutta oikeasti aika hailakka, sellainen tumma persikka. Oli pieni pettymys kyllä, koska itseäni varten sen ostin ja kirkasta luulin ostavani. Lasten vaatteissa menee nyt kuintenkin ihan kivasti.

 

 

Paidat on oikein hyvän mallisia. Ja jaloillaan seisominen so last season. Kuvassa myös perusvaatekategoriaan meillä lukeutuva lyhyt velourhame, jollaisia pitäisi myös tehdä lisää. Lyhyet on siitä kivoja, että mahtuu ulkovaatteiden alle, eikä ruttaannu.

Pilvipaidasta ehdin räpsäistä kuvan ennen hoitopäivää.

(Keltainen velourhame on ollut jo pidempään käytössä, aivan lemppari!)

Ja toisen hoitopäivän jälkeen. Huokaus.

 

Kaapissa oli myös kaksi palaa metsolan hippikukkaa, käsittääkseni jotain "vanhempaa erää", tai ainakin jostain n. neljän vuoden takaa. Lime vihreästä tuli tällaiset hameet molemmille lapsille, punaisesta vain Tiuhtille. Viuhti halusi pipon - josta tulikin liian kireä. Höh.

 

Mä olen oikein hyvilläni että ekaluokkalaiseni menee mielellään kouluun tällaisissa mukavissa vaatteissa - mieluiten aina hameissa tai mekoissa. Vielä saan siis niitä ommella.

Innostuin kokeilemaan helmikorujen tekoa puuhelmistä, tarvetta kivoille värikkäille koruille on paljon. Kun näitä katselee, näyttää ne kasalta karkkeja. Aika nameja ne kyllä onkin. :)

Näissä on vain puuhelmiä. Oikeanpuoleisen setin tein ensimmäisenä, talven loppurippeet ja harmaus sai kaipaamaan värejä. Tykkäsin ja hain lisää helmiä. Violetti-tumma pinkki tuntuu aika hillityltä, mutta hyvinkin omalta. Molemmissa on siis kaulakoru ja rannekoru.

Näissä kaulakoruissa on puuhelmien kaverina kivihelmiä. Pinkkien puuhelmien kanssa on turkooseja magnesiitteja. Turkoosien puuhelmien kanssa on hennon vaaleanpunaisia helmiä vanhasta, lapsena saamastani kaulakorusta, jonka isovanhemmat toivat meren takaa. Siinä oli noiden vaaleanpunaisten lisäksi vihertäviä sekä valkoisia ja himmeävalkoisia helmiä. Itse koru ei tuntunut enää pitkään aikaan omalta, oli aika raskaskin, mutta puuhelmien seassa ne tuntuu hyvältä.

Tästä setistä tykkään ehkä eniten. Kristallit olivat odottaneet käyttöä jo kahdeksan vuotta, olivat muka vähän vaikeita. Swarovskeina olin ne Prahasta ostanut, mutta niitä ne ei ole, Preciosaa ehkä. Tähän tulokseen päädyin paikallisessa helmiliikkeessä, Bohemiassa, jossa myydään myös Swarovskeja.

Nämä setit ovat lasten kokoa. Esikoisella on kahdet kaverisynttärit tänä viikonloppuna, molemmat kuusivuotiaat saavat helmiä. Pinkkien puuhelmien kanssa on valkoisia malay jade -helmiä ja vihreiden puuhelmien kanssa on violetteja sugliitteja, eli kivihelmiä molemmat.

 

Tähän jää muuten koukkuun. Ei varmasti jää tähän nämä kokeilut. Ihanaa pyöritellä ensin kauniita helmiä ja miettiä yhdistelmiä, ja sitten aika rentouttavaa vaan pujotella päättämiensä yhdistelmien mukaan helmet lankaan.

 

Astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Tein nappilistan, ensimmäistä kertaa sitten yläkoulun käsityötuntien. Piti turvautua blogimaailmaan ja nettiohjeisiin, kaavalehti ei ohjetta asiaan tarjoillut, vaikka nappilista siis kaavan paidassa oli. Purin nappilistan kahdesti, viimeisellä kerralla leikkasin sitten kankaan noin päin, tuli oikeastaan aika hauska, valkoinen raita kätkee napinlävet itseensä täydellisesti. Ja siis harsimaankin päädyin, nyt kyllä tiedän missä saattoi mennä vikaan ja aion tehdä pari harjoituskappaletta vielä. Tarviiko muuten edes sanoa että tein kyllä nytkin harjoituskappaleen, ja se onnistui laakista...

 

Paita oli tulossa eräälle seitsemän vuotta juuri täyttäneelle lapselle, jonka mieltymykset eivät ole minulle ihan selvät. Olen ymmärtänyt että ei ihan liian lapsellista enää, koululaiselle, mutta jotain kivaa kuitenkin saisi olla. Punaista ajoneuvotrikoota oli vähän jäljellä, valitsin skootterin kuvamerkiksi paidan helmaan. Otin myös vapauden leikitellä vähän väreillä, mutta halusin säilyttää hillityn kokonaisuuden.

 

Olkapäille tein tuollaiset vahvikkeet, eli valkoinen kangas on ommeltu olkasauman päälle, etupuolelle vähän enemmän kuin takapuolelle. Siinä, skootterikuvassa ja napituslistassa käytin kaksipuoleista tukikagasta, eli nuo olkapalat on tiukasti raitakankaassa kiinni.

 

Synttärisankari sai paitansa tänään ja taisi tykätä siitä. Toivottavasti on sopivakin. :)

Kaava Ottobre Design  4/2012 (malli 35), koko 134/140. Olen ottanut tavaksi ottaa OD:n paidoissa leveyden ja hihapyöriön pienemmästä ja pituuden isommasta koosta, tulee jotenkin paremman mallisia niin.

Tähän paitaan olin leikannut kankaat kauan sitten, mutta kanttausresori oli suuri kysymysmerkki. Kun otin paidan työn alle, ajattelin että hihat ovat sen verran lyhyet että pelkkä huolittelu ei riitä, tein resorit. Nooh, pitkäthän niistä taisi tulla, eikä Tiuhti halua pitää hihoja suorassa (eli rypytettynä) vaan käännettynä noin. Ei ihan mun makuun, mutta olkoot.

 



Mä tykkään kyllä tuosta paidasta, samoin hameesta, johon laitoin vyötäröresorin samaa okranväristä kuin paitaankin. Ihanan vahvat värit näissä, sopii syksyyn ja talveen. Päiväkotiin passelia leikkimisvaatetta.

Näitä kuvia katsellessa muistan taas miksi noille ommeltuja vaatteita ei kovin usein tule kuvattua ja blogattua. :D

Yhtä sun toista on tullut tehtyä, mutta villatakkeihin ja -paitoihin on liittynyt jokin kynnys, este korvieni välissä. Tiuhtille aloitin joskus pienen pientä vauvanpaitaa, se jumitti, koska tein toisesta hihasta liian pitkän. Purkaminen ärsytti. Purin koko tekeleen Viuhtin ollessa kaksi vuotta.

 

Olen tiennyt tuon esteen olevan ihan typerä, joten tartuin härkää sarvista, öö, toissa kesänä. (Tarkistin, olen tulostanut ohjeen kesäkuussa 2012) Neuloin leikkipuistossa, hiekkalaatikon reunalla, epäröin vahvasti värejä, raitojen harmoniaa ja kaikkea mahdollista. Enkä vähiten kokoa. Raitojen osalta kaveri sanoi että siitähän tulee ihan tiikerinraidat mieleen. Aivan. Tiikeritakki.

 

Ohje on Garnstudion sivuilta, babydrops 20-16, kaksivuotiaan koko. Tai siis sinnepäin. Lanka on ohjeen lankaa paksumpaa, Artesanon Superwash merinoa. Ja neuloin kokonaan sileää, vaikka ohjeessa kaarroke on ainaoikeaa. Ja neuloin suljettuna neuleena, vaikka ohjessa neulottiin tasona. Neuloinkin takin melko pitkälle viime kesänä ja syksynä. Kaarrokkeen kavennukset mietitytti, ne piti laskea uudelleen, koska ainaoikea on tiiviimpää kuin sileä. Tuleva takki oli valtava. Laitoin sen kaappiin unohtumaan.

 

Tänä syksynä kaivoin tekeleen esille uudelleen. Pieni vilukissani tarvitsi omannäköistä lämmikettä ylleen. Neuloin kaarrokkeen loppuun. Keräsin rohkeutta stiikkaukseen. Ompelin tukiompeleet ja leikkasin keskeltä edestä auki. (Ensi kerralla tuen tässä vaiheessa neulosta lisää esim. siksakilla, nyt oli vain kaksi riviä suoraa ommelta leikkauksen molemmin puolin.) Kaivelin jostain ohjeet silmukoiden poimimiseen napituslistaa varten (ap. ohjeessa se neulottiin samalla kuin kappaleet).  Se onnistui kertaheitolla hyvin.

Napit löysin omasta nappilaatikostani. Ne ovat juuri täydellisen väriset. Olin ottanut talteen rikkimenneistä pellavahousuista napit - onneksi eräs ruotsalaisketju käyttää paljon nappeja yhteen housupariin - ja vielä varanapitkin päälle. Kuinka huomaavaista!

Viuhti tykkää takistansa kovasti, onneksi siinä on nyt sopivasti kasvuvaraa. Mielelläni tekisin vielä ruskeasta langasta housutkin, mutta lankakaupassa ei ole tuota oikeaa ruskeaa, vaan saman valmistajan toista ruskeaa. On kyllä tietoinen että toivoisin tuota tummempaa seuraavaan tilauskuormaan.

Mulla on uusi salainen pahe. Mä leikkelen villapaitoja. Ostan kirpputorilta paitoja - mitä isompia, sen parempia.

Pienemmän sormet ei tahdo pysyä lämpöisenä. Varsinkin kurahanskakelit tuotti harmaita hiuksia: ohuet lapaset alla eivät riittäneet ja toppahanskat alla oli liian tönköt. Nämä ovat juuri sopivat.

 

Olisin toki voinut neuloa lapaset, mutta se olisi ollut vähän hitaampaa ja juuri nyt neulon mieluummin sukkia. Kaava näihin on oma, muokattu ja sopivaksi hiottu.

 

 

 

Tämäntyyppisiä lapasia olen tehnyt siis enemmänkin. Nämä parit ovat jo matkanneet lämmittämään pieniä käsiä Humanin valitsemiin kohteisiin, joko Viron venäläisille (sosiaalisen tuen ulkopuolella oleva vähemmistö) tai Petroskoihin. Talkoillen olemme kavereiden kanssa leikelleet villakankaita ja villapaitoja, tässä ensimmäiset parit, lisää on jo leikelty ja vähän ommeltukin. :)

 Viuhti on vauhdikas mekkolapsi ja mekkokin voi vaihtua vauhdikkaasti päivän aikana useaan kertaan. Tähän mekkoon olin itse hyvin tyytyväinen, tuli juuri sellainen kuin ajattelin. Lapsi kieltäytyi pukemasta sitä ylleen, joten otin kuvan henkarilla olevasta mekosta ja mietin että kenelle sen antaisin. Työtunteja oli kulunut jokunen.

 

Pari viikkoa mekko roikkui kaapissa, kun se eräänä päivänä päätyi päälle ihan yllättäen. Sen jälkeen sitä käytettiin lähes päivittäin, annoin pitää arkimekkona ja pidettiin sitä mökilläkin päällä. Ihanaa että mekko oli sopiva ja kangas riittävän pehmeää ja laskeutuvaa. Lämpöisinä kesäpäivinä ihan täydellinen vaate siis. Nyt syksyn tullen sitä ei ole enää pidetty jostain syystä, tai ei mistään syystä. Tiedä tuota.

Mekon kaava on Mekkotehdas -kirjan Orelma, bambikuva taisi olla sieltä myös. Puu ja perhoset omaa käsialaa. Huomasin että minun pitää hankkia liimaharsoa. Kaksipuoleinen tukikangas toimii hyvin kun aplikaatiossa on vain yksi kerros, mutta jo puussa kuvasta tuli tönkömpi. Taustalla pidän aplikoidessa aina irtirevittävää tukikangasta (ns. kirjontatuki), loistokeksintö.

 

Jostain syystä pidän tuosta kauluksesta hyvin paljon, vaikka halkiota ei ehkä tarvittaisi ollenkaan. Ainakin se voisi olla lyhyempi. Tällaista ohutta, laskeutuvaa ja sopivasti kuvioitua mekkokangasta ei muuten ole ihan helppo löytää, toisinaan palalaatikoiden äärellä onnistaa. Tämä yksilö tosin odotti useamman vuoden kaapissa kohtaloaan.

Tiuhti aloitti eskarissa, ja ohjeiden mukaan piti penaali olla jokaisella oma. Hevosista innostuneelle lapselle aplikoin heppakankaasta kuvat pussukan kylkeen ja niin tuli penaalista "maailman paras". On se kyllä omaankin silmään miellyttävämpi kuin moni kaupan penaali, joten kiva että kelpasi. :)